IRC-Galleria

Pitkä ilta istun hiljaa
Tuntuu etten mistään kiinni saa
Väsymys jo mua painaa
Mutten voi vielä nukahtaa

Kaipuu aidon rakkauden
Täyttää rikkinäisen sydämen
Haavoja niin paljon tullut on
Ilman sua olen koditon

Rakkaudesta vihaan on vain niin pieni matka/
Miks jatkaa jos taakka on taaskin niin raskas/
Se mielen vetää paskaks ja aukaisee haavat/
Ihmiset toisiltaan enemmän ottavat kun saavat/

Rakkaudesta vihaan on vain niin pieni matka/
Pistää pakostakin joskus kelaan kauan tätä jaksan/
Elämä on täynnä suruu se ei käy mun järjelle/
Jos tunteet multakin kuolis niin mitä jäis jäljelle/

Mitä on rakkaus onko se turhaa/
Onko se vain henkistä itsemurhaa/
Kannattaako rakastua jos se aina satuttaa/
Itseänsä kiduttaa lopulta sydämensä murtaa/

Nautitaan vaan hetkestä tästä/
Mä pidän susta kiinni nyt enkä irti päästä/

Pelkään joka päivää mihin tää tie johtaa/
Pelkään etten toista samanlaista mä kohtaa/
Et yksin jään tähän piinaavaan maailmaan/
Ja odotan et uudestaan mut arkeen kahlitaan/

Olit mulle tärkee sekä olit mulle rakas/
Olit mulle hyvä ystävä sä olit mulle parasta/
Ja takas vaan sut haluaisin vaikka millä hinnal/

on asioita joita ei voi unohtaa, kaikkea ei voi anteeksi antaa.

Eilistä en voi unohtaa.
Eikä sitä kai takaisinkaan saa.

Pitää oppii ajois irti päästämään.

On ero aina vaikeaa,siihen oikoteitä ei oo.
Mutta surua helpottaa,jos joku vierelläs yöt valvoo.
Sydän kyllä toipua voi,jos pystyy anteeksi antamaan.
Ei murheita sydämessään kantaa saa.