Olin eilen illalla Suomalaisen seurakunnan kuorossa.
Se oli Frankfurtissa ja sinne piti mennä ensin junalla ja sit U-bahnilla.
Toi juna osuus meni ihan ok, paitsi että ensin pelkäsin, että oon menossa väärään suuntaan, mutta tajusin kuitenkin jossain vaiheessaa, että oli se ihna oieka suunta sittenkin. Sit jäin pois vähän väärällä pysäkillä. Jäi Frankfurtin Hauptbahnhofilla vaikka olis pitäny jäädä vasta seuraavalla. Sitten koitin siellä asemalla ettiä, että mistä lähtee U-bahnit 1, 2 ja 3. No ei ainakaan sieltä asemalta. Sieltä lähti vaan 4 ja 5. Menin sitten lopulta kysymään turisti-infosta, että mistä ne lähtee kun en uskaltanu lähtee seikkaileen sinne Frankfurtiin etsimään. Kysyin siltä naiselta saksaksi ja mun mielestä ihan oikein, mutta se vastas mulle englanniks. :D. Onneks. No se selitti ettei ne lähde sieltä vaan mun pitää ensin mennä U4:llä Hauptwacheen, jonne mun piti siis alun perinkin mennä sillä junalla ja sit sieltä lähtee ne U1, U2 ja U3.
No selvisin lopulta siten sinne Dornbushiin, missä se oli se paikka ja vähän etsittyäni löysin sen seurakuntatalonkin. Siellä oli tietekin ovet lukossa. No ei hätää. Löysin sitten sieltä ilmotustaululta sen kuoronjohtajan puhelinnumeron ja se kerto, että sinne pitää mennä sieltä sisäpihan kautta.
Lopulta pääsin siis sisälle, enkä ollu kun 20 minuuttia myöhässä. Mutta ei se kuoro ollu päässy vielä silloin alottamaan koska niillä ei ollu ollu avaimia. Eli en jääny mistään paitsi.
Siellä kuorossa oli ihan mukavaa vaikka ne muut olikin aika paljon mua vanhempia. En kuitenkaan ollu ihan ainoa alle 50-vuotias. :). Ja siellä oli yks toinenkin au pair ja se vaikutti tosi kivata.
Se kuoron jälkeen löysin ihan turvallisesti kotiin. Ja olisinpa muuten matkalla saanut monta turkkilaista. :D. Yhdellekin olis vaan vähän pitäny hymyillä ja iskee silmää niin se olis varmasti juossu pois sieltä junastansa ja tullu sinne tien toiselle puolelle, missä mä odotin omaani. Eikä se todellakaan ollut mikään pahannäkönen. ;)