Käytiin Alinan kanssa ostamassa kielikurssiopettajalle lahjakortti kirjakauppaan. Alina oli kerännyt kaikilta ryhmäläisiltä rahaa niin että saatiin 30€:n lahjakortti ostettua. Niistä rahoista puuttu kuitenkin jostain syystä 30 senttiä ja mä maksoin sen sitten. Alina halus välttämättä maksaa sen mulle takasin, mutta mä en antanut sen. No me sitten käveltiin siellä Oberurselissa, kun meillä oli paljon aikaa ja sitten siinä oli sellanen hedelmäkauppa. Ostettiin siitä mansikoita ja Alina maksoi "velkansa" ostamalla mulle aprikoosin :).
Opetin Alinalle vähän suomea siinä ennen kielikurssin alkua ja sitten Alina kyseli kaikilta, että "Mitä kuuluu?". Mohammed kysyi, että puhuuko se jotain kiinaa vai?
Kielikurssilla oli mukavaa taas. Oli viimenen kerta opetusta ja ylihuomenna kun on ihan vika kerta, me mennään syömään jonnekin. Annettiin siinä tunnin lopulla sille opettajalle se lahjakortti ja se oli tosi ilahtunut. Se kiitteli meitä kun oltiin ostettu se sellasesta pienemmästä kirjakaupasta, joka on perhe yritys ja ne elättää koko perheen sen kaupan tuloilla. Oltiin Alinan kanssa sillain, että "Joo, ihan ton takiahan me just sieltä kaupasta se kortti ostettiinkin. :D" Se oli ainoa kirjakauppa, jonka Alina tiesi Oberurselissa.
Mutta vitsit tulee kyllä noitakin ihmisiä ikävä. No onneks on kaikki sähköpostit ja kaikki.