Unelmista pilvilinnan rakensin
uskoin että aina siinä asuisin
sen korkeimmasta tornista elämää katselin
luulin näkeväni kaiken
kaiken tajusin
pelasin uhkapeliä avoimin kortein
mua huijattiin kun panos oli korkein
Suuren illuusioni annoin varastaa
en enää tiennyt mitä on rakastaa
kuin äidin rinnasta riistetty lapsi
huusin tuskaiset säkeeni pimeään
Villeillä kujilla epätoivoni vaelsi
katselin elämän julmuutta silmästä silmään
harhailin ja päädyin sun ovella
avasit sen, kaaduin lattialle
aivan kuin loppuun ruoskittu orja
kuin sateessa piesty kulkukoira
Älä laita suolaa mun haavoihin
älä myrkkyä sun sanoihin
älä heitä bensaa liekkeihin
jotka roihuavat sisälläni
hei ystäväni
Ihmiset kuolevat niin nuorina
kukka kuihtuu jo taimena
ja kaikki hyvä mätänee jo tuoreena
kun liekki syttyy se alkaa jo sammua
mutta sielu on villieläin häkissään
voit ruokkia sitä muttet kesyttää
kohtalomme ei ole meidän käsissä
sattumat riepottelevat meidän pientä elämää
Mä en tullut tänne pyytämään oikeutta
vain palan onnea tulin varastamaan
en tullut etsimään toivoa
kun en ole sitä edes kadottanutkaan
eikä mulla ole sulle muuta annettavaa
kuin levottomuuteni jos otat sen vastaan
ei ole mulla mitään sanottavaa
älä siis kysy äläkä vastaa