Hannu heräsi lauantaiaamuna kauheassa kankkusessa kotonaan. Hän avasi
väkisin silmänsä ja ensimmäinen asia, minkä hän näki, oli pari Buranaa
ja lasi vettä yöpöydällä. Hän nousee istumaan ja huomaa, että hänen vaatteensa ovat tuolin
päällä siististi laskostettuna ja aivan puhtaina. Katseltuaan
ympärilleen hän huomaa myös, että koko huone on tahrattoman puhdas.
... Ottaessaan Buranat ja siemaistessaan vettä niiden päälle hän pistää
merkille paperilapun yöpöydällä. Siinä lukee: "Rakas, aamiainen on
uunissa. Lähdin ostoksille etten herätä sinua."
Hannu menee keittiöön huomaten, että koko asunto on täysin
järjestyksessä ja kiiltävän siisti. Keittiössä hänen poikansa istuu
pöydän ääressä ja toden totta,
uunissa on lämmin aamiainen odottamassa.
Hannu kysyy: "Poikani, mitä tapahtui viimeyönä?"
Poika vastaa: "No sä tulit siinä kolmen jälkeen yöllä himaan, olit
ympäripäissäs etkä oikein edes tiennyt, että missä sä olit.
Sä rikoit pari tuolia ja oksentelit pitkin eteistä ja olohuonetta sekä
sait mustan silmän, kun kävelit päin makuuhuoneen ovea.
"No mistä hyvästä täällä on sitten niin puhdasta ja aamiainenkin odottamassa minua?" Hannu kysyi hämmentyneenä."Ai se!" poika vastasi,
"No kun mutsi raahas sut sit vihdoin sänkyyn ja rupes riisumaan sua,
niin sä sanoit sille:
"Sori nainen älä yritä mitään, mä oon naimisissa!