Niin, mitä sitä osaa kirjottaa, pitkästä aikaa... Vappu tuli oli ja meni ja se oli kyllä raskasta aikaa; isoveljen kuolemasta tuli vappuaaton aamuna 2-vuotta ja mie en vieläkään oo sitä hyväksyny. Tuntuu, että tähän ikävään, tuskaan, ahistukseen ja pahaan olon kuolee vaikka kuin yrittää sopeutua ajatukseen! Eikä tilannetta helpota se, että perus-positiivinen ja hellyyttävä pikkuveli meni sillon syksyllä, eli 5kk kuluttua siitäki on 2-vuotta.
Elämä ei oo reilua!!!!!!!