Taas kivellä istun, kun lautturit lähtee
Rannoilta mukanaan elämän yöt.
Hitaasti lipuvat pitkin kuun siltaa
Maahan, jossa seisahtuneet sydämet lyö.
Mä löysin tän paikan jo vuosia sitten,
Kun seurasin tietäni pimeään päin
Läpi sumuisen elämäni synkimmän hetken,
Enkä pysähtynyt ennen, kuin valoa näin.