IRC-Galleria

Minä haaveilin vain
Sinut mieleeni sain
Kun lämpöä tuuli tuo pohjoiseen

Minä muistan sen taas
Suviyön valkeuden
Ja vihreät rantaniityt ja veen

Joka niin houkuttaa
Johon luottaa ei saa
Sen pinta on lumepeiliä vaan

Olit aarteeni mun
Suven sen noidutun
Kuin lukki se kutoi arvoitustaan

kertosäe:
Niin korkea oli taivas
Niin korkea laki sen
Minä sulle, sinä mulle
Kuin taivahan lintunen

Niin lempeä oli lampi
Niin lempeä syli sen
Minä sulle, sinä mulle
Kuin hauenpoikanen

Tuli illaksi yö
Sudenhetki kun lyö
Kuu pilvehen tahtoo piiloutua

Minä kuulinhan sen
Huuhkajan kuiskauksen
Sua suutelin, sinä suutelit mua
Sua suutelin, sinä suutelit mua

Niin vihreä oli metsä
Niin vihreä maja sen
Sinä mulle, minä sulle
Maan armahin käpynen

kertosäe

Niin valkea oli varjo
Niin valkea valo sen
Varislinnun, varjolinnun
Joka kaarteli etsien

Niin synkäksi kävi lampi
Niin synkäksi pohja sen
Minä sulle, sinä mulle
Vain toive viimeinen

kertosäe

Niin lempeä oli lampi
Niin lempeä syli sen
Minä sulle, sinä mulle
Kuin taivahan lintunen

kertosäe

Niin lempeä oli lampi
Niin lempeä syli sen
Minä sulle, sinä mulle
Vain toive viimeinen