IRC-Galleria

"Vuonna 2007 "taiteilija" Guillermo Vargas Habacuc otti kadulta kulkukoiran, sitoi koiran taidegalleriaan ja antoi sen nääntyä kuoliaaksi.
Useita päiviä "taiteilija" ja galleriavieraat katsoivat tunteetta tätä "mestariteosta", jonka koiran kuolinkamppailu muodosti. Lopulta koira menehtyi.

Näyttävätkö oheiset kuvat sinusta taiteelta?
http://www.youtube.com/watch?v=0cBBudN0_-E&feature=re
http://www.youtube.com/watch?v=3-jIP8i1djg&feature=re

Mutta tässä ei vielä ole kaikki: arvostettu taidebiennaali Visual Arts Biennial of the Central American on nyt kutsunut taiteilijan tekemään saman julman performanssin uudelleen tämän vuoden biennaaliin.
Auta pysäyttämään tämä taiteen nimissä tehtävä eläinrääkkäys!

Mene jommalle kummalle seuraavista sivuista:
http://www.petitiononline.com/ea6gk/petition-sign.html tai
http://www.petitiononline.com/ea6gk/petition.html
ja allekirjoita vetoomus "taideteoksen" pysäyttämiseksi. Lähetä tämä kirje kaikille tuntemillesi eläinihmisille. Ole kiltti. Allekirjoitus ei luonnollisestikaan maksa mitään ja aikaa siihen kuluu noin 30 sekuntia

Nimeä viisi kaveria ja vastaa sitten järjestyksessä kysymyksiin.

1. susku
2.nenna
3. jenni
4. jenna (systeri)
5. tero


1: susku
Kuvaile häntä tasan yhdellä sanalla? - blondi
Mitä hän merkitsee sinulle? - melkein kuin oma sisko eli rakas
Mikä hänessä on kaikkein parasta? - hulluus, blondius
Kuolisitko hänen vuokseen? - tottakai
Oletko koskaan shoppaillut hänen kanssaan? -juups
Mitä muuttaisit hänen ulkonäössään, jos voisit? -en mitään.
Onko hänellä kuvia galleriassa? - onhan sillä
Oletteko kommentoineet toisillenne? - jepa
Oletko koskaan nukkunut hänen vieressään? - olen. monetkin kerrat

2: nenna
Milloin tutustuit häneen? - ylä asteella kunnolla
Kerro tasan yksi muisto hänestä ja sinusta? - autiotalo.. xD
Mistä sait hänen puhelinnumeronsa? - jenniltä tai nennalta itseltään
Onko hän koskaan huutanut sinulle pahasti? - ei oole
Miksi tunnette toisenne? - koska ollaa niin ihania
Sano yksi negatiivinen puoli hänessä. - mikä? ei oole.
Veisitkö hänen haudalleen kukkia, jos hän nyt kuolisi? - veisin.
Minkä ikäinen hän on? - 18
Veikkaa syy, miksi hän vielä joskus kuolee? - vanhuus

3: jenni
Oletko koskaan itkenyt hänen vuokseen? - kysy vain kuinka monta kertaa
Entä nauranut hänen kanssaan? - useasti. ei voi olla nauramatta kun kahdestaan ollaan
Millainen suhde sinulla ja hänellä on? - ystäviä ikuisesti. vaikka pidetäänkin liian vähän yhteyttä
Voisitko kuvitella menettäväsi häntä? - En todellakaan
Miksi soitit hänelle viimeksi, kun soitit? Tai tekstasit? - tuparit
Oletko koskaan lainannut häneltä rahaa? - olen
Tai onko hän koskaan pelastanut sinua pulasta? - monta kertaa. aila öilän kynsistä
Soitteletteko usein? - liian harvoin
Mikä muistuttaa sinua hänestä? - ihanat muistot

4: jenna (systa)
Missä tapasit hänet ensi kerran? - sairaalassa tai kotona :D
Millaista silloin oli? - hmm.. en muista ku kohta 19 vuotta aikaa mutta eiköhän se huutamista melkein ollut
Onko hänellä mese? - Joo
Vaihtaisitko hänen kanssaan ulkonäköä jos saisit? -Käyhän se
Oletko koskaan keskustellut henkeviä hänen kanssaan? - Todella :D
Millainen musiikkimaku hänellä on? - Monipuolinen.. kaikki käy
Missä hän asuu? - nastolassa

5: tero
Milloin tapasitte ensi kerran? - pertunmaalla?
Onko hän sinulle hyvinkin tärkeä? -ei se nyt sillee. mut kaverihan tuokin on xD
Riitelettekö usein? - öö.. ei. paitsi jos se möläyttää jotain sika tyhmää
Onko hänellä kuvia jossain? - Joo.trukkihuollon sivuil
Mitä luulet pitääkö hän sinusta? - eikai se muuten soittelis ja pyytäis hallille kaveriks
Oletteko saman ikäisiä? - no ei.mutta henkisesti olen vanhempi
Onko hän paras ystäväsi? - toivottavasti ei

ja nyt, haasta nähä henkilöt tekemään sama ellei hän sitten haastanut sinua


1. susku
2. haasto jo
3. jenni
4. jenna (systa)
5. tero ( ei galeriassa)

Muistan vieläkin sinun makaavan laatikossa,
kylmänä ja liikkumattomana.
Muistan kuinka silitin sinua,
annoin kyynelten vain valua

Minä haaveilin vain
Sinut mieleeni sain
Kun lämpöä tuuli tuo pohjoiseen

Minä muistan sen taas
Suviyön valkeuden
Ja vihreät rantaniityt ja veen

Joka niin houkuttaa
Johon luottaa ei saa
Sen pinta on lumepeiliä vaan

Olit aarteeni mun
Suven sen noidutun
Kuin lukki se kutoi arvoitustaan

kertosäe:
Niin korkea oli taivas
Niin korkea laki sen
Minä sulle, sinä mulle
Kuin taivahan lintunen

Niin lempeä oli lampi
Niin lempeä syli sen
Minä sulle, sinä mulle
Kuin hauenpoikanen

Tuli illaksi yö
Sudenhetki kun lyö
Kuu pilvehen tahtoo piiloutua

Minä kuulinhan sen
Huuhkajan kuiskauksen
Sua suutelin, sinä suutelit mua
Sua suutelin, sinä suutelit mua

Niin vihreä oli metsä
Niin vihreä maja sen
Sinä mulle, minä sulle
Maan armahin käpynen

kertosäe

Niin valkea oli varjo
Niin valkea valo sen
Varislinnun, varjolinnun
Joka kaarteli etsien

Niin synkäksi kävi lampi
Niin synkäksi pohja sen
Minä sulle, sinä mulle
Vain toive viimeinen

kertosäe

Niin lempeä oli lampi
Niin lempeä syli sen
Minä sulle, sinä mulle
Kuin taivahan lintunen

kertosäe

Niin lempeä oli lampi
Niin lempeä syli sen
Minä sulle, sinä mulle
Vain toive viimeinen

Itku kuristaa kurkkua.
Kyyneleet polttavat silmiä.
Suru puukottaa sydäntä.
Ikävöin Sinua…

http://www.youtube.com/watch?v=gPhR9wMM7bI



Hän on sorateiden virtuoosi hän lentää matalaa, jalka tuuppaa kiinni kaasuun.
Nuoteista hän soittelee kuin tieden Rubinstein, sompaa, repii kaiken irti autostaan.

Hei, hän syntynynyt on vauhti kallossaan.
Hei hei hei, ja bensaa suonissaan.
Neulansilmälä vasempaan ja sataa oikeaan, loiva vasen, antaa
mennä vaan.

On yhden miehen ratissa liikaa klappia, se tuli mutkaan ja sitten tuotiin pappia.
Pimeä on taivas ja jäässä pinta tien, herra Vauhti nimensä ja kaiken hinta taito lie.

Hei, hän syntynyt on vauhti kallossaan.
Hei hei hei, ja bensaa suonissaan.
Neulansilmälä vasempaan ja sataa oikeaan, loiva vasen, antaa
mennä vaan.

Hän on sorateiden virtuoosi hän lentää matalaa, jalka tuuppaa kiinni kaasuun.
Ne sanoivat kaiken rajoiksi taivaan ja maan, häntä pysty kumpikaan ei kahlitsemaan.
Siellä hän liitää ja soittaa sävelmää, kontti laulaa renkaat ulvoo, voitto häämöttää.

Hei, hän syntynynyt on vauhti kallossaan.
Hei hei hei, ja bensaa suonissaan.
Neulansilmälä vasempaan ja sataa oikeaan, loiva vasen, antaa
mennä vaan.

Hei, hän syntynynyt on vauhti kallossaan.
Hei hei hei, ja bensaa suonissaan.
Neulansilmälä vasempaan ja sataa oikeaan, loiva vasen, antaa
mennä vaan.

Hei, hän syntynynyt on vauhti kallossaan.
Hei hei hei, ja bensaa suonissaan.
Neulansilmälä vasempaan ja sataa oikeaan, loiva vasen, antaa
mennä vaan.

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan
pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.

Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan. Ajattelin
itsekseni: "Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä?
"Taitaa olla varsinainen nynny."
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle,
pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani. Hetken
päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa
maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen
silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon. Hän nosti
päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.

Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä Etsien
lasejaan, kyynel
silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin:
"Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen."
Hän katsoi minuun ja sanoi "kiitos", hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.

Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin
häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän
sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen
kirjoista. Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa. Hän
vastasi myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko
viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sitä
enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.

Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa
kanssa. Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin
paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat
muskelit. Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.

Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä
lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot
jalkapallostipendin turvin. Opiskelisimme eri paikkakunnilla,
mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.

Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja
nimittelin häntä nynnyksi. Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.

Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän
oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän
tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen.
Olin joskus kateellinen.

Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten
läimäytin häntä selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin se menee!"
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista
kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."

Hän ryki hieman ja aloitti puheensa.
"Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka
ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista.
Vanhempia, opettajia, sisaruksia, valmentajiakin kenties...
mutta ennen kaikkea ystäviä. Seison tässä sanomassa teille,
että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla hänen
ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan."
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä,
jolloin ensi kertaa tapasimme.
Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna.
Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja ottanut kaikki tavarat mukaansa,
ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä
keräämään niitä koulusta jälkeen päin.

Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili.
"Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni
pelasti minut tekemästä jotain kamalaa."
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika
kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään
heikoimmillaan.

Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen
kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden
syvyyttä.

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä
eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan
suuntaan.


Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1)Voit kopioida tämän omaan päiväkirjaasi
2)tai voit olla kopioimatta viestiä ja toimia ikään kuin se ei olisi
vaikuttanut sinuun mitenkään.

Huomaa että viikonloppu tulossa..
kahvihuoneessaa niin levottomia juttuja että huh huh..
mutta oli ihana päivä lasten kanssa.. <3<3