Aikojen saatossa kaikki paska ympärillä on tiivistäny mut pieneks.
Kestän kovaakin kulutusta ja oon pinnalta kovempi ku mikään maailmassa.
Sit joku kaivaa mut jostain viimesestä kivenkolosta, jossa oon piilossa maailmaa,
hioo kiiltäväks ja kauneimmaks koskaan.
Samalla mä kasvatan itelleni siivet, joilla lennän omissa unelmissani,
hyväksikäytän haaveitani ja kokemusta kaikesta julmasta ja raa'asta,
tehdäkseni elämästä juuri sen, mitä haluan.
Jos mut upottais valkokultaseen ketjuun ni olisin täydellinen.