sinusta mä viime yönä näin unta siinä sinä olit vielä vierellä
kun herärin aamulla
minusta oli ihanaa kun sinä aina odotit ja jaksoit lämmittää minua
nyt sinä olet jossan ja minä tarvitsen kaksi untuva peittoa ne
asettelen illalla huolella päälleni
nalleani halaan ja kuvittelen että siinä olisit
heitän yksinäisiä seiniäni huudoilla
joskus vielä saan näille sanoilla uudet kuvat
mutta nyt
minä luovun
nukun ikuisesti kunnes sinä olet taas siinä
eikä minun tarvitse enää peittoja asetella
ja kun voin ne repiä ja puhallella niiden höyheniä
jonnekkin kauas
juon silloin taas elämää enkä luovu siitä enää koskaan
(C) tazza