Vanhahko nainen meni kauppaan ja pisti koriinsa kaikkein kalleinta
kissanruokaa,mitä hyllystä löytyi. Sitten hän meni kassalle ja sanoi
kassaneidille: "Vain kaikkein parasta minun mirrilleni."
Kassaneiti siihe tokaisi: "Sorgen nyt vain, mutta kissanruokaa ei myydä
ilman todisteita. Monilla vanhuksilla on nimittäin tapana ostaa
kissanruokaa ja syödäkin ne itse, joten johtajamme vaatii todisteeksi nähdä
kissanne."
Niinpä mummomme joutui lähtemään kotiin hakemaan kissaa, ja palattuaan
todisteiden kanssa sai ostettua ruuat.
Seuraavan kerran mummo meni samaan kauppaan, ostaen tällä kertaa
laatikollisen parhaimpia koirankeksejä: "Koiralleni parasta, kun joulukin on
tulossa." Kassa jälleen vaati todisteita koska jotkut vanhukset söivät
koirankeksejä omaksi ruuakseen,joten mummo laahusti kotiin ja palasi
koiransa kanssa saadakseen joulupiparit ostetuksi.
Seuraavan kerran mummon tullessa kauppaan, hänellä oli valmiiksi mukanaan
laatikko, jossa oli pieni reikä kannessa.
Hän pyysi Kassaneitiä työntämään> sormensa laatikkoon. "En minä voi, siellä
on kuitenkin jotain, joka puree minua." Mummon vakuuttaessa, ettei
laatikossa ole mitään, mikä voisi vahingoittaa sormea, kassaneiti työnsi
sormensa laatikkoon ja sanoi: "Tämähän haisee aivan paskalle!"
Nyt mummolla levisi hymy naamalle ja hän sanoi: "No niin, saanko nyt ostaa
kolme rullaa vessapaperia, kiitos.