- Olipa kiva kun pääsit tulemaan, olen jo valmistellut kaiken, sanoi mies.
- Juu juu, mutta eipä tämä olekaan eka kerta sinulle, sanoi nainen.
- Älä jännitä, kyllä se hyvin menee.
- Kyllä vähän jännittää.
- Olen muuten ostanut tällaisen, panepas se yllesi.
- En! Älä pelleile!
- En pelleile!
- Sehän on typerä! Eihän sitä voi käyttää.
- Pane se nyt päällesi, minun vuokseni.
- Okei, okei...
- No niin sitten aloitetaan, ensiksi istutaan.
- Mitä sitten tehdään?
- Otat sen käteesi.
- Yäk! Inhottavaa.
- Ei ole. Sitten päästä kiinni toisella kädellä.
- Ja sitten?
- Ja sitten vedät toisella.
- Näinkö?
- Niin, tämähän menee hyvin.
- No sitten?
- Nyt otat suuhusi ja imet.
- Älä pelleile!
- No en, en! Ime!
- Kyllä on inhottavaa, oletko ihan varma, että näin tehdään?
- Olen tehnyt ennenkin, jatka vaan imemistä.
- Mmmmmmm...
- No? Mitä tykkäsit?
- Pikkaisen suolaista.
- Juu, mutta eikö ollutkin hyvää?
- Ei hassumpaa, mitä nyt sitten?
- Levität jalkoja.
- Tä?
- Levität jalkoja.
- Näin meinaat?
- Niin. Jos ei levitä jalkoja, niin ei pääse käsiksi.
- Ymmärrän.
- Sitten otat sen taas käteesi.
- Mmmmm...
- Ja kun olet saanut sen esille, otat suuhusi.
- Okei.
- Mitä tällä kermanvalkoisella? Pitääkö sitä kanssa maistaa?
- Jos haluat.
- Mmmmmm... Hyvää!
- Katsopas nyt minua, kun yritän näprätä esille sen pienen vaaleanpunaisen...
- Mmmmm...
- Se voi joskus olla vähän vaikeata, ja silloin voi käyttää suuta.
- Mmmmm...
- Ja jos vähän imee, niin vielä parempi.
- Mmmmmmmmmmmmmmm...
- No nyt...
- Joo-o...
- No mitäs tykkäsit?
- Ei lainkaan hassumpaa.
- Vieläkö haluat?
- Kyllä, mutta pitääkö tässä aina olla nämä rituaalit?
- Kyllä se tällaista yleensä on, kun rapuja syödään.