mulla on kiva olo. ihastunu.
alan olla jo parempaan suuntaan kuulemma. mikä on minusta vaan hyvä kuulla. on ollu tukijoita. ketä ne nyt sillon oli ?
jasmin<sydän>
tomi<sydän>
sampo<hymy>
ne oli ne joille puhuin heti ensimmäisenä.
olin poikien treenikämpälllä tänään. jutut, kerrassaan mainiot. vittu ku niille sai nauraa. ja villelle varsinki. nyt jälkeenpän vaaan tuli kakka olo ku huomasin, että ooonpa ollu paska. mutta jooo. selviettty se toivon mukaan.
ystävät on elämä. niin sanotaan. entäs rakkaus niitä kohtaan. millasta se on ? erinlaista ku mikään muu. jokainen rakastaa jotain kaveria eri tavalla. ainakin minä. monia tosi paljon, joille sanonki "oot ihana, rakastan sinua." tai jotain muuta vastaavaa. se tuntuu luonnolliselta. mutta sitte on tietysti niitä joille ei tule sanottua mitään tuommoista. ei käy edes mielessä. se on jotenki jakaantunu tää kaveruus/ystävyys sillä tavalla. jännällä tavalla. mutta kuitenki. kaikki ne on rakkaita. tavalla tai toisella. ainakin mullle. ikävä vaan sitä porukkaa mikä meillä oli ala-asteella. ku kaikki oli hyvin. mutta sillon sitä tietysti ajatteli ihan muuta. mutta näin nyt kun ajattelee. enhän minä paljon vanhempi ole, mutta silti voin sanoa. että on ikävä. ja palaisin takaisin. koska mulla on ikävä.
gorgonzola.