mutta usein mietin, miksi ihminen satuttaa niin pahasti toista ihmistä, että siitä voi jäädä ikuiset arvet. se nimittäin sattuu. sattuu erillä tavalla kuin fyysinen satuttaminen, mutta se sattuu. se sattuu pahemmin. jokin negatiivinen sana voi sattua pahemmin kuin lyöminen.
tyttöjen välillä tälläista haukkumista on aina. pojilla se ei ole niin näkyvää, pojat enemmänki haukkuvat tyttöjä. olen huomannut.
tietyille ihmisille tekis mieli sanoa jotain tähän elämäntilanteeseen liittyvää. esim "hei mooi, haluuks tästä nyt jotain ? jos vaikka puhusit mulle ?" tai "jos nyt vaikka tutustuttais toisiimme eka, niin sitte sais sitä juttuaki aikaan." oon kyllästyny siihen hiljasuuteen. :s kumpikaan ei sano sanaakaan. seisoo vaan paikallaan. eikä uskalla tehä alotetta. jos kumpikaan ei tee ? miten voi kuvitella mitään vakavampaa.. anteeksi päiväkirja merkintä. se tuntui helpoimmalta.
jonna - oot rakasta mulle<sydän> mun tekis mieli vaan kertoa kaikki asiat maan ja taivaan välillä sulle. mutta siihen tarvis paljon aikaa. kaikki ne mietteet mitkä päätä on vaivannnu jo pitkään. rakastan sussa sitä, sitä sun suhtautumista asioihin. joskus se on energinen ja joskus ikään kuin "vittu vähempää kiinnosta:D" mutta rakastan sitä ku sussa on niin paljon erilaisia puolia.
jaana - hmh. :) ei mikään oo meitä voinu erottaa, ei edes ne lukemattomat riidat ! meistä tulee vielä jotain suurta
sua en osaa kuvailla, kun oon tuntenu sut jo niin kauan, niin ei tule mieleen niinkään uusi sanoja, VAUHDIKAS. :Dtomi - koko ajan rakkaampi ja rakkaampi. en enää päästä irti. anteeksi ja kiitos.
joni - moni ei tiedäkkään, että ollaan ystäviä. aino-sofia taitaa olla ainoita. mutta kiitos. kiitos kuuntelemisesta ja ajasta, muuta en osaa sanoa. :)
ps. joni
aino-sofia