Niin kuin se sadun Liisa-täti, joka paremman tekemisen puutteessa sytytti itsensä palamaan.
Toisaalta, Liisa oli juuri tappanut pikkukissan, katsonut salkkareitten uusintoja, ja juonut kahvia. Hänellä siis olis parempaa tekemistä. Liisa olisi voinut lähteä sienimetsään.
"Kello tuli yksitoista, ja mua pelotti.
Joku typerä sanonta väittää,
että kaikkeen tottuu, mutta mä voin
kertoa että se ei pidä paikkaansa.
Kello tuli minuuttia vaille kaksitoista.
Tärisin pelosta, mutta kävin pitkäkseni
laatikkoon ja vedin kannen kiinni.
Kello kahdeltatoista mä kuolin."
Mitä vittua. Kaikki ihkuttaa jotain lunta ja yhtäkään blogiakaan ei voi lukea, ilman että joutuu lukemaan siitä miten sen kirjoittaja on jo ostanut pikkuveljensä kummin kaimalle tossut joululahjaksi.
Marraskuu hei. Eikä vielä edes puolivälissä
Kun huomasin, että ulkona on unta mietin "Jaahas, nyt en sitten pääse sinne miittiin edes."
Myönnän, että edes minä en ole niin tylsä ettenkö olisi käynyt ulkona. Heitin hupparin päälle ja menin ulos seisomaan. Laitoin kielen ulos suusta ja odotin.
YKSIKÄÄN VITUN LUMIHIUTALE EI TIPAHTANUT SIIHEN.