IRC-Galleria

Uwaah, tajusin Artun luon jotai.

Herranjestas. ÖÄÄRGH. Apuvaapuva. Voi jeesus kristus. en halua DD:

Ens viikolla on meikäläisen synttärit. Ja tämä meinaa että olen taas vuoden vanhempi, mitä en todellakaan sisäisesti ole :l. Ja ughhh sillo olen jo 19.... =kauhee käpy, koska seuraavana vuonna olen jo 20 x____x Joo mun henkinen kehitys jumahti sinne 16-17 ikävuoden tienoille...

Näin unta, että tilasin netistä jotai vaatteita, ja se oli sitte niinko hyvä uni :'''D
Materialismisuuteni nousi juuri aivan uusin afääreihin..

Muistot on aika ilkeitä pirulaisia : < Kirpasee aika kivasti ku muistelee viime ystävänpäivääkin, mutta ne olivat aikoja ne :''')

Mutta toivotetaan nyt kuitenkin hyvää ystävänpäivää kaikille ♥

Mulla on kuulemma kivat tissit :''D Näin sanoi eräs likka eilen Amarillossa (jonne uskaltauduin vaikka olinkin vähän kipeänä) kun tanssittiin taas vähä pöydillä Nooran kaa ♥ (huom taas tietenki selvinpäin, minä ainakin :3)
Olin vähä hämilläni et olikoha se vittuilua vai oikeesti kohteliaisuus, mut eniveis sille naureskelen viel pitkään XD

Myöhemmi törmäsin siihe likkaan ja sen kaveriin ohimennen uudestaan ja kuulin kui se huikkas siit jotai et "hei tossa on se meidän tissinainen!"

On mullaki nyt sitten lempinimi :---D

Vaihoin ton korun ny pari päivää liian aikasee jos oikein tarkkoja ollaan, mut ku tuntuu et se ihan hyvin on parantunu nii : D

Must tuntuu et tappi saattas sittenki olla parempi mulle : D Kerkeen viel abiristeilylle hankkii uuden jos nopia oon~
Mitäs mieltä itse olette? :3 Anteeksi vain kakkainen kuva mutta toivottavasti siitä jotain selvää saa~

http://remonpop.blogspot.com/2010/02/oi-tata-nostalgiaa.html

Tein tonne ton hienon valokuvajutun ku galleria alko vittuilee D:

Hmm "joutusin" muuttaa ehk siskon kaa samaan kämppään jos muutan Lahteen ja jos seki menee sinne kondiittorimikälieneekouluun :l

Nyt pitäisi pikkuhiljaa alkaa kunnolla päättämään noita jatko-opiskelupaikkoja...
Kävin eilen kurkkaamassa lahdessa LAMKin tiloja, vaikutti ihan kivalta paikalta, joten sinne nyt ainakin olen hakemassa, mutta sitten tän lisäks olen suunnitellut Turun ammattikorkeakoulua, mut on aika vahva epäilys ettei mulla riitä arvosanat sinne ku tuntuu et siel voi olla vähä liia snobi meno mun tasoselle opiskelijalle :'D

Sit yks paikka ois Satakunnan ammattikorkee Kankaanpäässä, sinne ois kiva mennä mut se on vähä kaukana... :/ Ja kaikissa noissa ois tosiaan se kuvataiteilijan opinnot jotka houkuttelee, Lahdessa ja Turussa ois vielä valokuvaaminen mikä on yks vaihtoehto : D

Hmm tarvis miettii toi järjestys noille ja se, et haenko nyt ollenkaa tonne Turkuun vai keksinkö jonku muun koulun sen tilalle...

Tuntuu että maailma jatkaa menoaan, mutta mun askeleet vie vain taaksepäin...

Kaikki meni siis vähä munilleen tässä lopussa, ja aattelin nyt sit vähä kirjoitella tänne ku Hän teki yhteydenottamisen vähän vaikeaksi, enkä edes ymmärrä miksi. Julkisesti en tosiaan ketään ole tarkoituksellisesti haukkunut, tai jos näin on turhuuspäissäni käynyt, niin olen todella pahoillani siitä. Olen vain vähän ihmisten kanssa käynyt tosiaan läpi asioita, ja puhunut toisen negatiivisista puolista ihan yhtä lailla kuin omista vioistani. Se on vain oma tapani käydä läpi asioita ja päästä yli koko erosta, joka ei siis todellakaan ollut helppo asia minulle. Ja tämä erohan ei tosiaan ollut yksin kenenkään syy, vaan tästä voidaan syyttää vaan itseämme, ja henkilökemiaamme joka ei loppujen lopuksi toiminut niin hyvin. Toivon siis että ehkä Hän joskus lukee tämän, ja tietää kuinka pahoillani olen että tästä tuli tällaista ettei ei voida näköjään väleissä enää olla...

Mutta sanon vain, että kiitos ♥. Kaikesta huolimatta mitä tässä kävi, niin Hän oli se ensimmäinen ja ainoa. Rakkaus todellakin löytää ihmisen silloin kun hän ei sitä itse etsi, ja muistan elävästi ne ajat jolloin vielä silloisena 'heterona' yritin kieltää kaikki ne tunteet jotka mulla sillon Häntä kohtaan heräsivät. Ja ajattelipa Hän itse asiasta mitä tahansa, seison yhä niiden sanojeni takana, että miun mielestäni Hän on edelleen ihaninta mitä olen koskaan nähnyt. Niin ajattelin silloin kun näin Hänet ensimmäistä kertaa, ja niin ajattelen edelleenkin. Hän sai miut nauramaan, ja Hän osas käsitella mua just niin etten pystyny kieltämään Häneltä oikeastaan mitään. Eikä se todellakaan merkinny et oisin tuntenu olevani mitenkää tossun alla, sillä Hän todellakin arvosti ja kunnioitti mua, siitä ei ole epäilystäkään. Me ollaan välillä vaan niin sokeita kun eletään omien periaatteidemme mukaan, ettei nähdä aina mitä toinen teoillaan tarkoittaa.
Lisäks Hän oli ihanan omistautuvainen ja uskollinen, enkä koskaan edes oikeastaan epäilly tätä. Hän on ihminen, joka vaan mystisesti vetää puoleensa, vaikka mitä olisi käynyt. Hänelle ei voinut olla pitkään vihainen, sillä Hän kyllä keksi keinot lepyttämiseen jos tahtoi.

Ja ennenkaikkea Hän opetti mulle paljon asioita. Hän opetti mulle kärsivällisyyttä ja suvaitsevaisuutta, sillä me ei todellakaan oltu loppujen lopuksi kovin samanlaisia ihmisiä. Hän opetti mulle paljon elämästä ja olemaan vähän ehkä jopa itsenäisempi, ja se on jo aika paljon sillä mie oon ison perheen lapsi, inhoan yksin olemista ja mulla on aina ollu joka jonka puoleen kääntyä jos omat taidot ei riitä. Ja Hän opetti myös millasta on olla yhdessä jonkun kanssa, ja että rakkaus ei ole aina suuria sanoja, vaan pieniä asioita kuten hiljainen teehetki pöydän ääressä tai vaikkapa sormella selkään piirretyt kuviot.

Ja tahdon sanoa, että Hän ei todellakaan ole niin huono ihminen kuin Hän on itse sanonut olevansa. Onhan meissä kaikissa vikamme, mutta en mie muute olis tuhlannu vuotta ajatellen joka päivä jotakuta, ellen oikeesti ois aatellu että Hän olis sen arvonen.