IRC-Galleria

° Ajattelin just vanhaa tuttua, ketä en ole tainnu yläasteen jälkeen nähdä, kun se sitten yllättäen laittokin viestiä. Haluaisi nähdä. Piristi, tosi paljonkin. Mie ihan hymyilin ja innostuin jopa niin paljon että kerroin Hannillekin.

Tänään tein asioita:
° haravoin
° riehuin koiran kanssa
° tein pari ristikkoa
° harrastin vähän ompelua
° laitoin tulet uuniin
= aivan arkisia asioita! Enkä ajatellut pahoja asioita paitsi ehkä pari muutaman puolisenkymmentä kertaa.

Tänään ärsytti:
° telkkari ei toiminu
° kädessä olevat ruvet alkaa kuivua, tekis niiiiiin mieli repiä mut lupasin itelleni etten sitä tee ett ne parantuiski joskus. ärsyttäääärrrgh.
= aivan arkiset asiat! Hienoa huomata että noinkin vähäpätöiset asiat jo ylittävät ärsytyskynnyksen. Vielä pari päivää sitten en olis edes huomannut että meillä on telkkari tai että kädessä on rumia (KAUNIITA) jälkiä ja ilmeisesti pieni tulehduskin.

No okei, ärsytti mua myös se.. Tai no, olin pettyny.. Kun äiti ja iskä yllättäen lähti kylälle ja jätti miut yksin ja ne oli siellä niin pitkään... Ja sit ne ei kuitenkaan tuonu ketään yllätysvierasta piristämään miun päivää. No ikään kun kukaan sellasia juttuja koskaan järkkäis, mut oon niin vainoharhanen ja toiveikas ja mielikuvitukseltani rikas että ihan toivoin että ne on sopinu jonku miulle tärkeen ihmisen kanssa että tulee tänne miulle seuraa pitämään ja lohduttamaan ja kertomaan asioita ulkomaailmasta. Mutta ku ei ni ei. ..Ja sitten vielä hetki porukoitten saapumisen jälkeen joku kehtas ajella autolla jossain lähistöllä niin ett mie jo aattelin ett "sieltä se tulee, vihdoinkin!" ja sit ketää ei tullukkaa ja petyin ja sanoin itelleni ett oot ihan tyhymä.

Thank you and good night.

P.S. Ketä kiinnosti? Ihanko totta? ..mitäh, luit loppuun asti? Wau, kiitti! Oot tosi ystävä!