IRC-Galleria

Nyt miua pelottaa ihan oikeesti. Ja tää ei edes ole mitään mun omaa vainoharhasuutta tällä kertaa, vaan kuulin asiasta vanhalta ystävältä. Mutta toivotaan että tää on hänen vainoharhasuutta sitten. En haluu että tää on totta. Pelottaa ihan hitosti.

En halua lähteä toista syyttämään mistään ennen ku tiedän enemmän asiasta.. Varsinkin kun vasta pari päivää sitten viimeks valittelin kyseisen henkilön puupäisyyttä ja.. .

Pelottaa. Jos mie nyt ajattelisin järjelläni ni olisin kyllä sitä mieltä ettei mistään sellasesta oikeesti ole ollut kyse. Mutta kun järjellä ajattelu ei ole mun vahvimpia puolia tällä hetkellä.

niin, ihan jopa kehtasin kerrankin valittaa. mua ärsyttää aika paljon välillä se ettei riidellä. toinen on aina samaa mieltä mitä tahansa sanon. "mie vihaan sinua" , "niin mieki sinua". (NOEInytoikeesti).
°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°
mutta siis emmiesiitävalittanu. vaan siitä ettei mua ikävöidä. tunnen itteni ihan tarpeettomaks, ilman minuakin maailmansa toimisi kai moitteettomasti. no siis siltä se pakosti vaikuttaa kun en koskaan vastaanota lemmenkipeitä tekstiviestejä. minua on kuulemma ikävöity vaan jos itse mainitsen ikävöineeni. ei aina sillonkaan. en tunne itseäni merkittäväksi, kelpaan toki unikaveriksi silloin tällöin. mihinpä muuhun minua tarviaa. oon vaan ärsyttävä kun kaipailen keskellä yötä ja täytän toisen puhelimen muistin höperyyksillä. voisin varmaan kuolla nyt ja joskus kirjotusten jälkee toinen alkais kaipailemaan ett missäs se kaneli o.
°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°°
kerrankin kuitenkin sanat muotoutuivat päässäni ilman pakotusta ja pakko oli vaan sitte laittaa sanat eteenpäin, ettei ne vaan omaan päähän jää kummittelemaan. eihän nyt yöllä mitää vastausta, se nyt on selvä, mutta hyvä että kiinnostaa ku kilo kiviä, kun ei seuraavana päivänäkään kommentoi. kiitos!


post a comment

katsoin mulholland driven, ja kaikista eniten mua jäi vaivaamaan käsipiano. tuota sanaa/asiaa ei kai missään vaiheessa leffassa mainittu, mutta kun pääosanaiset olivat puolialasti sohvalla ja kamera kuvasi pöytää ja sen päällä olevia tavaroita.. (..siis.. aiemmin leffassa kolmas nainen puhui tuhkiksesta ja pakkasi sen kamoihinsa, mutta itse tuhkista en silloin nähnyt.., ja sitten) tässä sohvakohtauksessa, kun kamera oli vasta avaimen kuvaamisen kohdalla, päähäni välähti: "käsipiano!" ja seuraavaksi kuvaan tuli pianon muotoinen tuhkakuppi. aluksi luulinkin sitä käsipianoksi
---- mutta ei sellaista asiaa ole olemassakaan kuin käsipiano! ----

siis. ehkä onkin olemassa jotain pienenpieniä leikkipianoja jotka mahtuu kämmenelle ja joista jopa saa ääntäkin irti. mutta. se käsipiano joka minun mieleeni tuli, ei sellaista ole olemassa, mutta mielikuva on vahva.
joku on tämän päivän aikana maininnut minulle käsipianon, ja jos tuo leffa ei sitä sisältänyt niin mikä ihme?
vaikea kuvitella että hesaria tai tiede-lehden nettisivuja selatessani olisin käsipianoon törmännyt, koska sellaista ei ole olemassa!

mitä vittuu tapahtuu

jäi se kahvilan takapihan pelottava mieskin mieleeni kummittelemaan. pelästyin kyllä sitä kamalasti, mutta jotenkin jäin vaan ihailemaan miten hienon yllättävän näköseks se oli tehty.

mun täytyy kattoo toi leffa joskus uudestaan ni tajuun siitä ehkä enemmän..


KÄSIPIANO???

R uoka oli pahaa, en merimiespihveistä tykkää.
A jatuskin hirvittää ett pitäis syödä lissää. ja ne etikka-
K urkut hyi että!
A ppelsiinit porkkanaraasteessa pelasti, raikasti
S uun.
T untuu että nälkä kuitenki lähti ja
A nnan nyt teille vinkin lauseella tällä:
N älkä lähtee syömällä


JumalaUta ku tämä runo kehnoSti aihettaan vaStaa,
mutta tärkeIntä on kuitenkin rAkastaa
(ja kehnosti säilyvät ruuat pakastaa)

no jaksaako sitä nyt enää olla pahalla mielellä ku ketään ei tunnu kiinnostavan. palaan kouluun ja hymyilen kaikille eikä kukaan tiedä ett oli taas paska viikonloppu. wuhuu, kivat teille. nyypät.
yritän psyykata itteeni ny hyvälle mielelle. aattelen ett jee vittu mullon hyvii ihmisii mun ympärillä

mut mitä ne muka oikeesti tajuu. ei ne vittu tajua.

jeejee mull menee hyvin!
no miks vitussa miull sit on nii vtun paska olo koko aika.

samalta suunnalta, mistä tullut visuaalinen viesti aiheutti pahimman kangastuksenomaisen vitutuksen pitkään aikaan, sieltä sain myös ainoan pienen lohdutuksen. kiitos, vaikken haluakaan että kiittämäni henkilö tunnistaa itsensä.

who wants to live forever
when love must die?

ikävä on. tulis jo. pääsis jo. olis jo. sais jo.
je suis amoureux de l'image

-kylpypyyhe+käsipyyhkeet by marimekko. kiitos äiti/iskä
-korillinen tyrnihyytelöä ja jotai lakkajuttua (kortissa luki "kanelille ja kanelin kavereille" joten tervetuloa joulun jälkeen miun luo syömään niitä!). kiitos äiti/iskä
-kirja; juha itkonen: kohti. kiitos äiti/iskä
-after eightejä, "hienokonvehteja", jotai tryffeleitä. kiitos äiti/iskä
-vihreitä kuulia, fazerin suklaita, after eight-pastilleja, kynttilä (tuoksu=nam). kiitos jussi
-joulustipendi 50€. kiitos äiti/iskä
-taulu, jossa kuva minusta (wtf? ei kiinnosta pitää esillä taulua joka kuvaa mua, ja jota ei voi kattoo ilman pahoinvointia kun muistaa kenen tekemä se on;(). kiitos harri
-kakku. kiitos salla
-kortti. kiitos hanni


..eli ihan vitusti vaan syötävää! yrittätekste jumalauta lihottaa mua entisestää aaarrrg. loman jälkeen, kun oon kaikki noi syöny, ette enää tunnista mua. kitoos<3

haluun piilarit.

näin unta ett sain poskipusun.

(onko se kraateri?)