unettomii öitä, en jaksa niit enää ees laskee
päiväst toiseen ittensä kaa selkä seinää vasten
väsynyt tappelee vastaan, annan ajatuksen virtaa
makeet ja hapanta, etikkaa ja sokeria
vaik ois hyvät kortit ettii vielki jokeria
sitä täydellistä elämän toveria
ja entistä korkeemalle nousee vaan se rima
taistelusta toiseen, aamu jokainen
iloisella hymyl pystyn kaikki teidät sokaiseen
osaan osaani näytellä jossa olen elossa
sisält kuolen kokoajan, elän pelossa