Kun pieninä kaaduimme asfalttiin nousimme aina ylös ,
pyyhimme kätemme housuihin , emme pelänneet
likaa vaan poika- ja tyttöbakteereita .
Ei tarvinnut esittää mitään vaan pystyi olemaan oma itsensä .
Suurin salaisuus minkä salasimme vanhemmilta oli ,
että poistuimme kotipihalta tai sanoimme ruman sanan .
Tytöt ja pojat leikkivät joskus keskenään ,
mutta eivät koskeneet toisiaan .
Kavereiden kanssa suunniteltiin yhdessä kuinka isoina
muutetaan samaan taloon tai ollaan ikuisesti ystäviä .
Mutta totuus on , että kun sanomme tämä kestää , sen
voi korvata lauseella: "mikään ei ole ikuista"
Muistatko, kun luvattiin, ettei kumpikaan saa kuolla ennen toista ?
Entä ne kyyneleet , sen kusipään takia ?
Entä se ihana nauru kaiken, sen helpotuksen keskeltä?
Muistatko kun naurettiin yhdessä ?
Kun vietettiin koko kesä yhdessä ?
Kun kerrotiin salaisuuksia, mistä kukaan ei tiennyt mitään ?
Kun olimme erottamattomat ?
Lisää tämä päiväkirjaasi ,jos et halua menettää sitä kenen kanssa olet kokenut paljon hyviä muistoja.
Uusimmat blogimerkinnät
- ostakaa pois pliis 09.07.
- [Ei aihetta] 30.01.
- -- 12.12.
- Oui, mais non. 20.11.
- sskjjfrklswejrlwa 19.10.
- i'm alive! 01.10.
- ♥ 09.09.
- ajhsakj 07.07.
- i need some sleep 03.07.
- J-melo 27.06.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2013 (1)
- ▶ 2012 (1)
- ▶ 2011 (83)
-
▼
2010 (428)
- ▶ joulukuu 2010 (23)
- ▶ marraskuu 2010 (21)
- ▶ lokakuu 2010 (19)
- ▶ syyskuu 2010 (27)
- ▶ elokuu 2010 (24)
- ▶ heinkuu 2010 (25)
- ▶ keskuu 2010 (42)
- ▶ toukokuu 2010 (79)
- ▶ huhtikuu 2010 (39)
- ▶ maaliskuu 2010 (75)
- ▶ helmikuu 2010 (30)
- ▶ tammikuu 2010 (24)
- ▶ 2009 (102)