se on niin vaikea hymyillä, kun rakkain ja ihanin ihminen maan päällä on kuollut. huomispäivä on minulle hyvin vaikea, koska Michael haudataan perjantaiaamuna kello viisi. herään ennen viittä ja laitan kynttilöitä palamaan. teen Michaelille kansion ja muistelen menneitä aikoja.
Aikoja, jolloin hän vielä eli. Aikaa, jolloin aloin pitämään hänen musiikistaan, tanssistaan, äänestään, ja yleensä ottaen koko olemuksestaan.
Olen pitänyt Michaelista neljävuotiaasta saakka.
Kesäpäivä. Istuin sinisissä housuissa ja punaisessa t-paidassa meidän nurmikolla. Asuimme vielä Peltokadulla. Radio oli päällä, ja kanavana oli Nova. Yhtäkkiä radiosta alkaa miesääni laulamaan:
One day in your life
You'll remember a place
Someone touching your face
You'll come back and you'll look around, you'll . . .
''iskä! iiskäää! mikä tää laulaja on?'' huutelin isääni sisältä vastaamaan.
''en tiiä.'' se vastaa lyhyesti.
''se on Michael Jackson. Michael on amerikkalainen laulaja. se on tosi kuuluisa ja suosittu ihminen'', äiti selittää mulle ja sitten sanon että haluan kuulla lisää michaelin musiikkia.
parin päivän päästä äiti käy kirjastossa ja lainaa kyseisen levyn millä tämä kappale oli, albumin Forever, Michael. kuuntelen musiikkia istuen paikallani hiljaa. kun levy on soinut loppuun, laitan sen uudestaan ja uudestaan soimaan. tykästyin siis heti Michaelin musiikkiin, kun kuulin sitä ensimmäisen kerran.
myöhemmin, aina silloin tällöin, seitsemänvuotiaaseen saakka kuuntelin michaelia radiosta silloin milloin sitä musiikkia tuli ja joskus lainasin levyn kirjastosta. nyt, ollessani kaksitoistavuotias, tajuan, kuinka paljon oikeasti rakastan. en ole ikinä ennen rakastanut mitään enkä ketään näin, mutta nyt tajusin että se on aivan ihana tunne.
panin merkille myös, kuinka kauheaa esimerkiksi mummollani oli ollut ja on vieläkin, kun hänen miehensä kuoli. se oli myös minulle raskasta. mutta nyt elämäni tärkein henkilö on kuollut. pyyhitty pois maapallolta. kadonnut. yksinkertaisesti vain kuollut. en ole koko elämässäni itkenyt näin paljon kuin nyt, vain kaipauksen, rakkauden ja ikävän vuoksi.
sain taas myös yhden vihamiehen jota vihata lisää. conrad murray. muistan tuon nimen aina, ja ikuisesti. tuo mies pilasi elämäni. murskasi sen. pyyhki pois. poltti. varasti. nämä kaikki sanat kuvaavat vihaani tuota miestä kohtaan.
tänä päivänäkin mietin, miten joku voi olla niin raaka ja idioottimainen ihminen, että tappaa jonkun aivan syyttä. ihan ilman syytä vie joltain elämän. Michael ei ollut koskaan tehnyt kenellekään mitään pahaa. miksi hänet piti tappaa?
jonain päivänä menen amerikkaan. etsin tämän conrad murrayn käsiini ja hakkaan sen elävältä, ellei se ole jo kuollut. jonain päivänä.
tällä hetkellä olen täynnä vihaa, surua, ikävää ja kaipuuta. toivon, että kuolisin pian ja saisin selville, onko tuonpuoleista elämää edes olemassa. jos on, haluan sinne missä Michaelkin on.
Taivaaseen.
Like A Comet
Blazing 'Cross The Evening Sky
Gone Too Soon
Like A Rainbow
Fading In The Twinkling Of An Eye
Gone Too Soon
Shiny And Sparkly
And Splendidly Bright
Here One Day
Gone One Night
Like The Loss Of Sunlight
On A Cloudy Afternoon
Gone Too Soon
Like A Castle
Built Upon A Sandy Beach
Gone Too Soon
Like A Perfect Flower
That Is Just Beyond Your Reach
Gone Too Soon
Born To Amuse, To Inspire, To Delight
Here One Day
Gone One Night
Like A Sunset
Dying With The Rising Of The Moon
Gone Too Soon
Gone Too Soon
R.I.P dear Michael<3