Siististi pukeutunut nuorukainen harhailee slummista toiseen. Hän eitiedä vaelluksensa syytä tai syitä. Mitä suhteellisen varakas mies tekee mustilla ja kesyttämättömillä kaduilla? Ei. Ei hän osaa itsekään vastata. Ei edes aavistella, hieman ehkä epäillä pessimistisesti.
Hänen päänsä on kuin sumuinen ennustajan kristallipallo. Kaikki on niin utuista. Hyvä että mies muistaa nimensä. Ainoa kristallinselkeä muistikuva on edellisyön uni. Vai onko siitäkin juó kulunut viikkoja? Aika on niin omituista täällä slummissa, kuin toisessa ulottuvuudessa. Täällä aika on räätälöity varastetuista tai muiden ylijäämistä.
Mies alkaa jo nähdä mikrounia. Vai onko hän sittenkin heräilemässä? Varmasti surkea harmaa hökkelistö ja ympärillä näkyvä groteski elämä vaikuttaa painajaismaiselta.
Seuraavan kerran, kun hänen silmänsä sulkeutuvat kesken etenemistä, hän havahtuu. Vihdoinkin unen ennustama hökkeli näkyi silmäkulmassa. Hän alkaa kiihtyneenä kompuroida pehmeän kynttilän valoa kohti. Ovella hän ei edes epäile, vaan syöksyy helmiverhojen läpi. Vihdoinkin harhailu on loppunut ja hän saa mielenrauhan. vai saako hän sittenkään? Ei. Ei hän välitä vieläkään.
Lumoavan kaunis tyttö istuu päydän takana verhoutuneena menneisyyden pitsihuiviin. Hökkelin sisällä leijuvat niin kuut, kuintähdetkin. Kuin pieni avaruus. Pojan selvittyä henkensä salpaantumisesta, hän havahtuu jälleen. Tyttö on sama luin unen ennustaja.
Poika antaa kätensä loitsijalle, joka puolestaan kertoo mikä on todellista ja mikä on tulevaisuutta