Joskus kun mietin,
onko mikään pysyvää?
Joskus kun herään,
miksi se olikin vain unta?
Joskus kun pidän kiinni,
olenko silti ihan yksin?
Joskus on vain kai parempi,
antaa vain olla.
Parempi, olla välittämättä?
Vaik oot vierelläni, en päästä lähelleni.
Vaikka puhun paljon, mitä mä kerron?
Nauran ja hymyilen, ettei mua nää.
Jos kerron totuuden, käännätkö pään?
Voin olla niinkuin muutkin on
Tavallinen ja täysin tuntematon
Oon hyvää seuraa
Mä rikon sen jään
Mut peilistä mä pelkän naamion nään
Ei ne huomaa vaikka tuijottaa
Ei ne mitään musta irti saa
Joskus mä kasvan pienemmäksi
Katoan sokkeloon
Joskus ei jaksa
Suljen silmät ja leikin ettei mua ees oo
Niin kauan uskoin hyvään ja huomiseen
Mut tuuli kääntyi näin taivaan rikkoutuneen
You don't know what it's like,
what it's like,
To be hurt!
To feel lost!
To be left out in the dark!
To be kicked when you're down.
To feel like you've been pushed around!
To be on the edge of breaking down,
and no one's there to save you.
No you don't know what it's like.