Ei, enhän mä voi taas olla se joka luovuttaa,
mutten enää keksi montaa syytä jatkaakaan.
Onkohan se vain niin että muutkin taistelee yhtä lailla,
koska näyttää siltä ettei ikuista voi rakentaa.
Näillä voimilla.
Kun ne sanoo päästä irti ja luovuta,
pidä kiinni lujempaa.
Kun ne sanoo ettei totuus kannata,
näytä keskisormea.
Kun maailma potkii ja kusettaa,
käännä stereoista lisää volaa.
Ei kummankaan elämään toinen voi puuttua mitenkään.
Jos se on päivänselvää, miks susta unia vielä nään?
Miksi mä niitä nään?
Sä tuut niihin hymyilemään.
Kummatkin harhailee.
Kummatkin kylmenee.
Kummatkin jää pimeyteen.
Ja toisiaan aattelee...