Herään yöllä masentaviin ajatuksiin..
Mä mietin tän tarkotust, miks oon yksin?
Mitä muut tekee, et onni paistaa?
Ku ittel joka päivä ihan samanlaista.
Haluisin muutost, mut minkä takii?
Perhe ja frendit lähel mun sydäntäni.
Mitä ikinä mä olen halunnutkaan,
mutta enhän loppujenlopuksi sitä saanutkaan.
Enkä tuu koskaan varmaan saamaan.
Kaikki toiveet lopulta aina vaan paiskautuu mun naamaan!
Tyttö luulee että selvii pelkäl toiveunillansa
koko yön pyörii sängys silti ilman unii taaskaan
Tyttö tajuu kuinka elämä lipuu sormien välistä
Kun pisin tikku vietiin ja tyttö sai lyhkäsimmän
Annoin taas kaikkeni
Ja rikkinäinen sydän on palkkani
Joka päivä vähemmän vain uskon rakkauteen
Joka päivä vähemmän uskon itseeni
En ymmärrä vieläkään
Miks tää kaikki päättyi niin kylmästi
En hyväksy sitäkään
Että täytyi sanoa jo hyvästi
Tarpeeks en ole elämältä saanu
Silti välil tuntuu että neljä seinää päälle kaatuu
Mä tarvin lämpöö ja tarvin läheisyyttä
Älkää jättäkö mua yksin mä tosissani pyydän
Tätä kertaa et viitsinyt ees selittää,
Mun ei pitäis varmaan enää välittää?
Siis miksi petyn ja itken, kun et taaskaan tullutkaan,
Ja miksi annan sun tehdä tän aina uudestaan?