IRC-Galleria

Sarjakuvia meistä
Toisistaan eksyneistä
Löysin sängyn alta
Sarjakuvia teistä
Toisiinne uponneista
Löysin sängyn alta

Vaikka pelkään pimeää
Mua oota, mä haen sinut takaisin
Takki päälle, paljain jaloin meen pakkaseen

Sanoit ''hei sä kyllä pärjäät,
oot mun tyttö älä pelkää.
Kyl me vielä nähdään.''

Must tuntuu liian pahalt edes ajatella,
et sun näkemisest saa enää vaa haaveilla.

Kyl me vielä nähdään...?

Se poika on tälle tytölle rakas
Aivan liian tärkeä
Silti välillä toivoo että voisi kelata vuoden ajas takas
Vaikkei siinäkään olisi järkeä
Mutta poika on nyt onnellinen se on tytölle tärkeintä

Herään yöllä masentaviin ajatuksiin..
Mä mietin tän tarkotust, miks oon yksin?
Mitä muut tekee, et onni paistaa?
Ku ittel joka päivä ihan samanlaista.
Haluisin muutost, mut minkä takii?
Perhe ja frendit lähel mun sydäntäni.

Mitä ikinä mä olen halunnutkaan,
mutta enhän loppujenlopuksi sitä saanutkaan.
Enkä tuu koskaan varmaan saamaan.
Kaikki toiveet lopulta aina vaan paiskautuu mun naamaan!

Piikkien suojissa
pinnan alla
eikä kukaan
tajua katsoa
tummissa vaatteissa
hiukset silmillä
kukaan ei kuule
kukaan ei välitä

Oivallat liian myöhän liian myöhään liian myöhään
kylmä ja pimeä maa
ihmisten sisällä jäätä ja routaa
oivallat liian myöhään

Enteitä ja aavistuksia
muttei mitään, mihin tarttua
vielä aikaa
kaikki pysäyttää
ennenkuin on liian myöhäistä

onko vielä aikaa?

oivallat liian myöhään liian myöhään
liian myöhään ...

Tyttö luulee että selvii pelkäl toiveunillansa
koko yön pyörii sängys silti ilman unii taaskaan
Tyttö tajuu kuinka elämä lipuu sormien välistä
Kun pisin tikku vietiin ja tyttö sai lyhkäsimmän

Annoin taas kaikkeni
Ja rikkinäinen sydän on palkkani
Joka päivä vähemmän vain uskon rakkauteen
Joka päivä vähemmän uskon itseeni
En ymmärrä vieläkään
Miks tää kaikki päättyi niin kylmästi
En hyväksy sitäkään
Että täytyi sanoa jo hyvästi

Tarpeeks en ole elämältä saanu
Silti välil tuntuu että neljä seinää päälle kaatuu
Mä tarvin lämpöö ja tarvin läheisyyttä
Älkää jättäkö mua yksin mä tosissani pyydän