hmm. päivä sosiaalisessa tyhjiössä. ainoat kommentit kenenkään kanssa täynnä negatiivista latausta ja ainakin viidet oharit ja pakit ja mahdollisesti näkymättömät torjunnat. yhden päivän aikana. Reikä jalkapohjassa ei helpota oloa, eikä kummitus nurkassa. ei tosiaankaan. Messengerikin, taas vaihteeksi, on niin sosiaalista kanssakäymistä vastaan että yrittää eliminoida sitä parhaansa mukaan, ja hyvin onnistuukin. kenen syy, minun tietysti. Ja kun se tekee kaiken niin salakavalasti niin ehdin jo tuntemaan itseni hylkiöksi kun kaikki ovat hiljaa vaikka juttelisin mitä. Eihän se aina ole kommentin näkymättömyyden vika, mutta useimmiten. ainakin toivon niin. Kiiltävä punainen solmio huokuu turhuuttaan jollei kukaan kerro tietä seurapiirin sisälle.