IRC-Galleria

No, you see, the trouble with poet is how do you know itÂ’s deceased?
Try the priest!

Ärsyttää ja harmittaa. Hirvittää tämä ajanpuute. Tiedän että aikaa ei ole tarpeeksi hyviin suorituksiin ja olen yrittänyt hyväksyä sen, mutta silti stressi ja tietämättömyys kalvaa.
Tieto ei löydy suoraan googlesta, pitää taas luottaa muihin tahoihin. Hätäily ei ole koskaan tuottanut mitään. Paitsi ehkä lapsia, mutta mitään tarpeellista ja tärkeää, mistä olisi jotain apua suurempiin pyrkimyksiin. Äh. Inhoan aikaa. Ja mielikuvituksettomuutta. Tyhjän paperin kammo iski vaikka en ole kirjailija tai taidemaalari. Odottaminen on taitolaji, mutta ei kaikkea tarvitsekaan osata. Mutta pitäisi kyetä valitsemaan paremmin.

Aika rientää taas kovempaa kuin gepardi, mieli ei seuraa sen mukana. Olen jämähtänyt johonkin tammikuun ajoille, kun ei tarvinnut vielä murehtia mistään ja oli aikaa vaikka ryömiä. Silloin saattoi suunnitella vaikka mitä kun ei tarvinnut olla kovin realistinen. Ja ne epärealistisuudet kuulosti niin hyvältä, että ne haluaisi toteuttaa ja nyt mitkään korvaavat vaihtoehdot eivät kuulosta edes vaihtoehdoilta.
Turhauttaa ja yksinkertaisimmatkaan asiat ei suju, kaikkea muuta tulee tehtyä, paitsi niitä asioita joista olisi varsinaisesti hyötyä. Kaikki kyllästyttää ja päivät menee siihen kun nousee sängystä ylös ja avaa telkkarin ja rupee taas nukkumaan. Kehittävää todellakin. Eikä jaksa edes miettiä kun se stressaa ja silloin kun on stressaantunut niin on surullinen ja ailahtelevainen ja ilkeä. Ja kun on sellainen niin kukaan ei halua olla seurana. Sitten joutuu olemaan yksin ja sekin on oikeastaan ihan mukavaa kun ei tarvitse puhua eikä ajatella. Turhauttaa. ihan vitusti. Ja vielä enemmän silloin kun netti pätkii ihan huvikseen joka toinen sekunti. Se syö motivaatiota.

Kuuntelen Alphavilleä ja poden ikäkriisiä. Jälleen. Mutta onneksi on Disney Channel joka piristää tällaisissa tilanteissa.


When I'm feelin lonely
as sad as I can be
all by my self in an uncharted island in an endless sea, what makes me happy,
fills me up with glee, those bones in my jaw,that don't have a flaw,
my shiny teeth and me


my shiny teeth that twinkle just like the stars in space
my shiny teeth that sparkle, add beauty to my face
my shiny teeth that glisten just like a christmas tree,
you know they'll walk for miles just to see me smile
(woo) my shiny teeth and me


Yes they're all so perfect so white and pearly
brush, gargle,rinse, a couple breath mints my shiny teeth and me


My shiny teeth so awsome, just like your favorite song,
my shiny teeth I floss 'em so they grow to be real strong,
my shiny teeth I love them and they all love me,
why should I talk to you I've got 32
(woo) my shiny teeth and me

http://www.youtube.com/watch?v=yJERY0prO_s&feature=related

Heräsin taas siihen, kun ikkunaani heitellään lumipalloja. Pelkäsin ensin melko paljon kun heittäjä ei ikinä ollut siellä mistä se oli juuri heittänyt.
Olen sairaana ja se on ärsyttävää. Miksei voi olla kyseessä joku dramaattinen flunssatauti, voisi kävellä naama harmaana kylpytakissa ääni käheänä ja siemailla yrttiteetä. Ja nukkua. Mutta ei, kyseessä on pakko olla mahdollisimman tyylitön versio sairastamisesta, nenä punainen ja räkää valuva ja kurkku kipeä ja pallurainen ja päähän sattuu. Eikä sekään ole mitään dramaattisromanttista herkän traagista päänsärkyä, vaan niin tylsää, tavallista ja normaalia kuin voi olla.

Mikään muu lajin nimi ei kuvaa lajiansa niin hyvin kuin poni. Ponit on kaikki aivan ponin näköisiä, eikä mikään muu näytä ponilta kuin poni. Esimerkiksi koira ei kuulosta yhtään siltä miltä jotkut somat koirat kuulostaa, vaan enemmänkin joltain koirista tehdyiltä ruuilta. Tai lehmä, hevonen, hirvi.

En saanut uutta ponia, enkä poninnahkaisia saapikkaita.

Oletteko muuten miettineen kuinka mielettömän hyvä tämä laulu on? Kyyneleet(vaiko kyynelet) seuraa tätä voimakastahtoista, rohkeaa, sankarillista ja liikuttavaa laulua.


Jos mustan kissan saisin, mä sitä rakastaisin.
Sen mustan kissan tassut ne sitten hassut on!
Kun pitkän narun päähän mä laitan paperin,
niin kissa tanssii aivan tangon askelin!
Hei, tanssi kissa tango, tango, tango,
nyt mustan kissan tanssi sen ikioma on!
Soi mustan kissan tango, tango, tango,
se Japanista lensi tänne meillekin.
La-la-la-la-la-la, lal-la!

On Saapasjalkakissa ja kissa pistoksissa,
Ja Kiplingillä kissa on villin viidakon.
Mut kissa, joka tanssii, se paras kissa on,
sen mustempaa ei ole alla auringon.
Hei, tanssi kissa tango, tango, tango,
nyt mustan kissan tanssi sen ikioma on!
Soi mustan kissan tango, tango, tango,
se Japanista lensi tänne meillekin.
La-la-la-la-la-la, lal-la!

Sen mustan kissan päivät on aidot kissanpäivät,
sen mustan kissan posket jo ovat säämiskää.
Ja musta kissa tähti on television -
sen tango kansainvälinen ja kaunis on.
Hei, tanssi kissa tango, tango, tango,
nyt mustan kissan tanssi sen ikioma on!
On saanut tunnustusta jo tämä kissa musta,
ja siitä kissa kiittää - - - nyt kaikkein kauneimmin

Uskaltauduin tänään ennen psykologiaa vilkaisemaan äidinkielen esseetuloksia, kun ajattelin että se piristäisi. Ja turha luulo. En käsitä kuka niitä tarkastelee, enkä ETENKÄÄN käsitä että mikä vika mun hyvässä esseessä oli ettei kunnon pisteitä voinut antaa! Jotain säälirippeitä. E taitaa jäädä unelmaksi vain, ellen lähetä itsemurhauhkauksia ytl:lle. Paitsi ei jää mikäli pisterajat ei muutu ihan hirvittävän paljon liikaa, eikä pisteet laske. Tosin ne on kyllä tarkastettu niin siivilällä että ei pitäisi. toivottavasti..
No, joka tapauksessa kaikki on nyt ohi, ja kaiken toivon mukaan ei tarvitse tulla syksyllä uudestaan.

Se joka hirtti itsensä on kuollut.

Nyt ei ole mitään stressattavaa ja voi aloittaa stressaamaan loppuelämäänsä. Tai katsoa televisiota. Tai käydä suihkussa.
Kehittävä tekeminen on joka tapauksessa täysin yliarvostettua, joten sitä en ainakaan tee.

Koin eilen valtavaa ärtymystä kaikkia sankareita kohtaan. Tarkoitan siis että katselin taas Sormusten herraa ja teki mieli ampua Frodo pumppuhaulikolla. Ärsyttää ihan sikana kun tommoiset joilla nyt sattuu olemaan kohtalona maailman pelastaminen tms. voi tehdä tai olla tekemättä ihan mitä vaan mutta silti niitä palvotaan ja niiden puolesta kuollaan ja niille nostetaan maljoja. Yleensä ne vielä on raivostuttavia angsteja, jotka todennäköisesti mokaa tai aikoo mokata jollain ratkaisevalla hetkellä (eli ainoo paikka kun niiden pitää tehdä jotain) "emmä haluukkaan". Sitten kaikki oikeasti urheat maineettomat kumppanit on että voi vittu. Ja sitten käy hyvä säkä ja mänttisankari onnistuu vahingossa. Sitten kaikki on taas wooooo.
Kun maailma on pelastettu, hobitit menevät kaljalle.

Toinen asia mikä ärsyttää on psykologian kirjoitukset. Mitä mä oikein ajattelin kun kuvittelin voivani pystyä siihen? No joo, kohtuu selkeitä juttujahan ne on, ja melkein kaikki kirjat luettukin (ajoissa) mutta ongelmaksi koituu se sama, mikä koitui filosofiassa. Eli se, että ne helvetin teoriat menevät sekaisin! Kerropa jotain Piaget'sta ja postformaalista ajattelun kehityksestä. joo mä kerron. EN TODELLAKAAN TIEDÄ mitä mieltä joku helvetin Piaget on, tai Mahler. Tiedän mitä mieltä James-Lange ja lazarus ovat. Ja Freud, mutta ne on niin tavallisia ettei niistä kyllä vahingossakaan löydy kokeesta sanaakaan. Saakutti.

Aladdin tuli tänään Disneyltä. Vanhakin vetristyi kun ne oli niin sulavia. Pitkästä aikaa noitakin näkee. Noita näkee. niinku, hahahha. -_- Olen ratkiriemukas.

Löysin päiväkirjani. Ja nyt ajattelin hieman julkistaa sen sisältöä. En ole itseäni ehkä minään ajattelijana tai kirjoittajana ikinä pitänyt, mutta kyllä nyt joku raja pitäisi olla.

Siis, 19.5.97 kerron kuka on paras kaverini "..minun paras kaveri. En tiedä kyllä miksi mutta kyll-se niin vaan on. Hänellä ei ole lemmikejä. Hänellä on oma huone. Joka on minusta hieno."
Sitten tulee 6 tyhjää sivua, ajattelin ilmeisesti kirjoittaa tästä parhaasta ystävästäni hieman enemmän, ajatukseksi jäi. Sitten kerron toisesta tytöstä, joka "on aika kiva mutta ei ihan". Siinä täyttyikin noin viisi riviä. Sitten on aika kääntää jälleen sivua. Seuraavalla sivulla lukee "on minulla myos muita kavereita", selityksen makua oisiko?

Samaista päiväkirjaa on myös pidetty muutamaan otteeseen tallipäiväkirjana (tulee erittäin selväksi, kun yhdellä sivulla 4 merkintää ja jokainen alkaa 'tallipäiväkirja'), kirjoituspäivämääristä en mene vannomaan, sillä päivämääriksi on merkitty esimerkiksi "7.39" ja "11.993", jälkimmäisessä en usko että kyse olisi vuodesta -93, sillä en tiettävästi silloin kovin paljoa kirjoitellut. Tallipäiväkirja on täynnä törkeän hirveää lässytystä "viime sunnuntaina en mennyt hepoilla, vaan tosi ihanalla ponilla, joka todella on tosi ihana". Että jahas. "..ratsastin ponilla joka puri ja potki ja venkoili ja pukitteli ja ei liikkunut ja liikkui liikaa ja raapi (vähän liioittelua, ei paljon), mutta muuten se oli todellakin iki-ihana". MITEN MUUTEN?!? Olen joskus ollut sinisilmäinen ja tyytynyt vähään.

Elämyksellinen iltapäivä, joka koostuu siitä, että katosta sataa kiiltäviä paperinpaloja ja pihalla on shampanjasuihkulähde (olisi mieluummin ollut vettä, mutta koska ulkona oli kovin kylmä, niin vesi olisi jäätynyt, alkoholi ei vielä sentään jäädy). Säännöt on tehty kumottaviksi ja lupaukset rikottavaksi, sen takia välillä onkin kerrassaan hulvatonta, kun ei ikinä voi tietää kuka yllättää seuraavaksi ja miten.
Iltapäivä olisi ollut laiton jos se olisi ollut iltapäivä, onneksi vuorokaudet vaihtuu ja lasiinhan ei toki saa sylkeä. Välillä tapahtuu muutakin hauskaa kuin tavallinen. Ja mikä näitä aikoja vaivaa, nuoria 'erittäin lupaavia ja lahjakkaita' laulajia kuolee kuin meteoriittiin dinosauruksia, eikä _missään_ kerrota mihin. Ilmeisesti kyseessä on joku lintuinfluenssan kehittyneenpi muoto.

Huomenna tulee televisiosta viidakkokirja. Vihdoinkin. Saavutin tietoisuuteen jotain hyödyllistä, mutta kun yritän toteuttaa sitä, tulee seinä vastaan. Siis se siitä. Ajantahallaanväärinlaskeminen on hyödyllistä, tosin tällä hetkellä en voi uskoa puheitani vaikka kuinka yritän vakuuttaa. Hitto, kai se on pakko sitä psykologiaa lukea, sillä en minä tästä nuorru.

- Hei, mitä teille kuuluu?

1* - Kirjoitin lukiosta yhdeksän ällää ja sain stipendin, jolla pääsen NASAan töihin. Suora tie raketti-insinööriksi on selvä.

2*- Olen suunnitellut tätä lapsesta asti ja olen pelannut jalkapalloa 9 päivää viikossa 19 vuoden ajan. Nyt vihdoin pääsin pelaamaan Liverpooliin ja se on hienoa.

3* - Menimme naimisiin, saimme lapsen, ostimme koiran ja sievän pienen omakotitalon, taloutemme on tasapainossa ja olemme onnellisia. Hankimme uuden auton loppukeväällä.

4* - Olen kynsimallina Lumenelle. Jokainen kynteni tienaa 9000 euroa per kuva. Se on tosin vain harjoittelupalkka, kuukauden päästä sen pitäisi nousta tuntuvasti, niin ei tarvitsisi enää kitkutella.

5*- Sain miljoonaperinnön ihan yllättäen, nyt ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin sitä mitä haluaa. Ostin seitsemäntoista taloa ympäri maailmaa ja vietän kesälomani Amsterdamissa. Ja olen poika.


Joo, no. Nykyisin elehdin käsilläni hieman eri tavalla kuin vuosi sitten.

Ai mitenniiin turhauttaa?