Lämmin aamu, nyt tuntuu kesältä, aurinko odottaa alleen. Vaikka heti kun katsoo ulos ikkunasta lämpimät tilat katoaa ja tilalle tulee jäätäväviima ja sudet ja lapinankat. Aika loppuu kesken, nytkin pitäisi olla lukemassa psykologiaa, tai katsomassa webvalintaa tai soittamassa nialle, tai katselemassa matematiikkaa. Nia auttaa mulle puoli numeroa kokeeseen, mutta se voisi auttaa enenpää. Mutta jos vääristetään, talvi on poissa ja kesä on tilalla. Tätä menoa kesäkin on kuin talvi ja iskelmä kuulostaa jazzilta.
Eilen luin maailman psykedeelisemmän akuankan, ensin se kului aika normaalisti paitsi että aku unohti poskiparran ja en ymmärrä miten se läpäisi kaikkien uskon, mutta myöhemmin roopesta tuli vesikauhuinen ja pyörremyrsky imi kaikkia ihmisiä, roopenkin kun se ui akua kohti, lopulta unijukka ja toivekeiju saivat rangaistukseksi siivota purukumiastiaa. Juuri noin se meni, ja nyt tuntuu epätodelta, mutta ihan varmasti luin sellaisen. Uskomatonta että akuankan lukemisessa voi tulla tuollainen kokemus.