Yhtä toivon enemmän kuin muuta.
Paljon sen vuoksi antaisin,
Että tuntisin oikeesti
Miten paljon se haavoitti.
Ja miten kerran toisensa,
Jälkeen se kaikki uudestaan helpotti.
Älä väitä ettei oo sulla muka rahhaa.
Vai pidät sä mua tyhmänä,
Jolla ei ole käsiä?
Itsetäänselvyytenä, lastenpalapelinä?
Pokkaa sul on ainakin, se on käynyt selväksi.
Liikaa oot sen varjolla,
Jo varastanut kamaani.
Mistä sait sen käsityksen,
Et noin voi tehdä toisille.
Mut se mun täytyy kyllä myöntää,
Sul on pokkaa ainakin.