On näppärä paikka tuo Tapiola. Juuri sopivasti koulumatkan varrella kaikkine palveluineen. Helppo pistäytyä, mutta helppo mennä myös alitse jos ei hotsita kaupat ja ihmiset. Tänään metsästin kaupoista askartelutarvikkeet.
On kirjava paikka tuo Tapiola, varsinkin joulun alla. Kojuissa riittää yrittäjiä, Wayne's kiiltelee keskellä pihaa ja mummelit ja mammelit ohjaavat jos jonkinnäköistä ostoskärryä tai lastenvaunua. Vaikka Tapiolassa palaa raha, on tunnelma aina yllättävän kodikas. Vilinästä nauttien käännyin postimerkkien perässä nurkan taakse Pohjantorille ja hups! - olin hyvin lähellä törmätä kulman takaa hoippuvaan örähtävään kulkijaan. Yllättävä tilanne parin tunnin yöunien avustuksella purkautui spontaanina nauruna. Julkisella paikalla ei sovi nauraa yksikseen (hyväksyttävämpää on esimerkiksi huutaminen), joten mummot kummastelivat ja hysteriani vain jatkui. Hirnuin vielä Postissakin, kun kassatilanteet olivat klassikkoja: kiireinen mies, verkkainen mummo, palvelua kaipaava turkkirouva. Ja luonnollisesti julmettu jono.
On jouluinen paikka tuo Tapiola. Ja on outo kapistus tämä minun pääni.