IRC-Galleria

Ja mulle nauraa variksetkin, lauletaan Zen Cafen uusimmalla levyllä. En tiedä miten Putro sellaisen määrittelisi, jota oravat pitävät pilkkanaan. Enkä tiedä miten oravat osaavat valita meidän suvun edustajat narreiksi. Vanhuksilla on välikatolla joka-aamuinen oravaravi. Siellä hukkalämmitetyissä lasivilloissa juoksee jo kesän kuudessadas poikue, jota viime viikot on omavapaasti ruokittu pihan ainoan karviaispuskan antimilla. Aiempana kesänä turkisklaani kehtasi yrittää laajennusta villiviineihin (erkkeriä pykäsivät), mutta eipäs annettu hankkeelle rakennuslupaa.

Tiedätkö mitä on oravaroska? Se on sitä, mitä ropisee käpypuusta riippumatolle kun yrität viettää lomapäivääsi kirjan kanssa lorvien. Entäs tiedätkö millä karkoitetaan makealle perso orava? Ei totisesti kannata sukkuloida huiskahännän perässä irtokarkkien ja suklaiden väliä, vaan laita lapsi asialle. "Oiii, orava!" tehoaa hämmästyttävästi paremmin kuin painokelvottomat manaukset ja säälittävät hätistely-yritykset.

Sinkkuelämää Carrie sen tietää: "Orava on rotta hienommissa vaatteissa."

Nyt on k o v a t täpinät huomisesta. Miten ihmeessä pysyn kaheksan tuntia sukissani kun puuttuva palanen polttelee pukkarissa? Ja kerrankin kamalaa kun on sunnuntainakin töitä! Tänään hölmöilin sekä töissä (eikös olekin torstai? teenpäs tilaukset!) että matsissa (kolme maalia, joista yhden syötin omiin, toisen ohjasin omiin ja kolmannella kerralla onnistuin toiseen päähän). Ei hyvää päivää, ei oo kaikki pöllöt tornissa.

Pitää ryysiä aamulla puotiin, lähimmäinen avaa kasilta.

--

Kolme kamalaa asiaa telkkarissa:
1. CSI Miamin kähisijäukko
2. Kaksi naista jääkaapissa -mainos (danone mikälie)
3. Kukkia ja sidontaa - ahdistava "komedia"

Tykkään taksimatkoista. Hiljaisista tai rupattelevista, mutten mekastavista. Pidän myös ruoasta: sitä on kiva miettiä neljältä mäkkärissä, viideltä oman kodin antimien äärellä, ja joskus tulee jopa pykästyä koko seurueelle sipuliperunaa ja sisäfilettä. Silti kyydit, ruoat ja jopa vesipullotkin ovat pieniä iloja uuden sauhuttelulain tuomien etuuksien rinnalla: ei enää vanhalta mopilta haisevaa tukkaa, löyhkäävää vaatekasaa ja punaisia silmiä. No joo, erinäisinä seuraavina päivinä ne punaset silmät vaan pukkaavat esiin. Aina ei voita.

Muuten, olisi hakusessa hellää kosketusta tarjoava oikean hartian osaaja.

Ja kun niin kovasti uhosin vielä muutama tunti sitten, etten nuku päikkäreitä juuri koskaan.. Saa kai sitä välillä pyörtää sanansa, varsinkin tunnin fudiksen, puolen tunnin heittelyn ja puolen tunnin uinnin jälkeen.

Kesä on mun parasta aikaa.

Kesä tuli, kävin piitsillä ja kärvensin suht maltillisesti. Ei ne turhaa oo varotellu korkeista UV-tasoista, olo on just nyt pahempi kuin fuksijäynän jälkimainingeissa. Hedari, paha olo ja kuumotus, eikä uni tule silmään millään. Siispä ihmiset: hattu päähän auringossa ja muistakaa juoda. Terveisin nim. sitä saa mitä tilaa

--
Kämppääni tullut amppari sai eilen illalla kokea painetun sanan mahdin. Keksinpäs kerrankin jotain käyttöä yrityshakemistolle.

Nostin virkeänä pääni tyynystä jo kasilta, varma lähestyvän kesän merkki. Kunhan lämpö nousee vielä muutaman asteen aloitan aamuni tuttuun tapaan kotirannalla, punaisella lakanalla torkkuen ja nauttien lokeista, sorsista, ylienergisistä lapsista ja tietty auringosta.

Vielä pitäis kärvistellä toukokuu loppuun. Ulkona on 15 astetta, laskupino kasvaa ja kalenteri muistutti iltapäiväisestä hammaslääkäristä.

Sen siitä saa kun liittyy puistonassujen tiimiin: melkein yhtä suuri kävijäpiikki kuin syndepäivänä. Keitä te olette, joilla ei ole elämää ja jotka ramppaatte täällä tutkimassa menojani? Tunnustakaa!

Ja äiti hei, tarviin auton huomenna. Sopiiko tulla hakemaan kasilta?

..voin mennä hymyssä suin koisimaan kunhan ensin kirjoitan tämän jutun Dagbögiin (päivähomo) ja käyn jäynäämässä naapuruston. Hihii!

Voihan poru, nyt loppuivat vip-lahjakortit.
Onneksi hankin toisenlaisen kortin ja - tadaa! - teinivuodet jatkuvat.
Electronic use only.

On näppärä paikka tuo Tapiola. Juuri sopivasti koulumatkan varrella kaikkine palveluineen. Helppo pistäytyä, mutta helppo mennä myös alitse jos ei hotsita kaupat ja ihmiset. Tänään metsästin kaupoista askartelutarvikkeet.

On kirjava paikka tuo Tapiola, varsinkin joulun alla. Kojuissa riittää yrittäjiä, Wayne's kiiltelee keskellä pihaa ja mummelit ja mammelit ohjaavat jos jonkinnäköistä ostoskärryä tai lastenvaunua. Vaikka Tapiolassa palaa raha, on tunnelma aina yllättävän kodikas. Vilinästä nauttien käännyin postimerkkien perässä nurkan taakse Pohjantorille ja hups! - olin hyvin lähellä törmätä kulman takaa hoippuvaan örähtävään kulkijaan. Yllättävä tilanne parin tunnin yöunien avustuksella purkautui spontaanina nauruna. Julkisella paikalla ei sovi nauraa yksikseen (hyväksyttävämpää on esimerkiksi huutaminen), joten mummot kummastelivat ja hysteriani vain jatkui. Hirnuin vielä Postissakin, kun kassatilanteet olivat klassikkoja: kiireinen mies, verkkainen mummo, palvelua kaipaava turkkirouva. Ja luonnollisesti julmettu jono.

On jouluinen paikka tuo Tapiola. Ja on outo kapistus tämä minun pääni.