nousen junasta uudessa maailmassa,
äitin ostamissa lenkkareissa,
kannan taakkani aukiolla kuin jeesus aavikolla,
ensimmäinen päivä en ehdi edes ajatella.
Joku vittuilee mulle mun kamppeista,
istuttaa mun päähän ajatuksia miten mun pitäs olla,
hetkessä mun maailma on hajalla,
hukkaan itseni nelkyt yötä radalla,
tarkoin tarkoituksesta otettuihin tarpeisiin, pukeudun niin epämukavasti, niin epäkäytännöllisesti mutta ne katsoo niin hyväksyvästi. normeista poikkeaminen erilaisuutta, erilaisuus heikkoutta.kaunis pinta kasvaa sisäänpäin,
luottokortit vaihdetaan sieluun päivittäin,
paksut suomalaiset, yks vitun isosilmä, loputtomii todisteita, valvontakameroita, filmiä. joku näkee aina jotain, joku vetää vivusta, ei oo ketään ketä syyttää, kaikki kattoo sivusta.
Kaikki iha vitu hyvi, eiks nii?