Frendei ei jätetä tai petetä, sääntö numero uno,
mut puhun nyt ystävist en tutuist tai kavereist you know?
Oon nähny dudei jotka hävii yhtä nopeesti ku tulee,
ja oikeit ystävii joiden puolest astuisin tuleen.
Joskus jonku muun kädes voi olla mun henki,
sillo ei ehi kelaa kuka ketjus on heikoin lenkki.
Haluun mun ympärille vaan ihmisii joihin voi luottaa,
eikä kerta toisensa jälkee tuu pettymyksii tuottaa.
Vaan luottoystävii, keille ei tarvi kertaa,
et meijän jutuist ei puhuta
Luotettavan porukan löytämine vaikeint,
siks mul ei oo monta kenelle voi kertoo sen kaiken.
Uskollisuudel ei oo hintaa,
siks hakkaan "luottamus" sydämen kohdalle mun rintaan.