http://joulukalenteri.positiivarit.fi/
1. luukku
Ensilumen hiljalleen tippuessa maahan huomaan,
kuinka taas olen syntynyt uudelleen.
Hieman vahvempana, hieman viisaampana.
Ja kuitenkin, jokaisen kerroksen alla lapsi, joka rakastaa sinua elämä.
2. luukku
Ei ole lohdullisempia sanoja kuin hiljaisuus,
eikä kauniimpaa kieltä kuin toisen kuunteleminen.
3. luukku
Ihmisen voima ei ole se, kuinka paljon hän on saavuttanut
vaan se, kuinka paljon hän on rakastanut.
4. luukku
Haluaisin kätkeä sinut siipieni suojaan
Haluaisin suojella sinua kaikelta pahalta
Mutta siinä missä tiemme eroavat
minä vain katson jälkeesi
Sillä yksikään suru ei ole suurempaa kuin elämättä jäänyt elämä.
5. luukku
Sielu on talo jonka oven rakkaus avaa
6. luukku
Niinkuin kevään ensimmäiset vihreät lehdet työntyvät esiin routaisesta maasta,
niin minä kasvoin niitylläsi.
Sinun maahasi olen kylvänyt lapsuuteni muiston
Ja kaukana sinusta olen juureton.
Vain sinun maallasi olen vihdoin kotona, sillä sinä teit minusta sen joka nyt olen.
HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ, SUOMI!
7. luukku
En voi nähdä sinua ja kuitenkin näen sinut kaikkialla
Näen sinut ihmisten silmissä
Näen sinut heidän teoissaan
Siellä missä näen ihmisten hyvyyden
Tiedän sinun olevan.
8. luukku
Sinä olet minun maani
sinusta minä elän.
Olet vilvoittava vesi
jonka virta vie huolet mukanaan
Olet tuulahdus elämää
sinusta minä elän
Ja minä olen tuli joka polttavan liekin lailla rakastan sinua.
9. luukku
Onnellisuus ei löydy etsimällä jotain mitä on vailla,
vaan huomaamalla se, mitä ympärillä on.
10. luukku
Kun tiimalasin hiekka vähenee,
me kysymme tarkoitusta.
Elämän merkitys on arvoitus,
mutta selaamalla sivut lävitse uudelleen,
voi huomata, että mennyt aika on rikkaus,
joka on ollut jokaisen minuutin arvoinen.
11. luukku
Ihmisestä tekee viisaan kyky ottaa asiat vastaan sellaisena kuin elämä ne antaa,
sillä vasta silloin voi katsoa taas eteenpäin.
12. luukku
Me tiedämme miltä täydellinen näyttää
vaikka emme koskaan ole nähneet täydellistä.
Kun katsoo ohikiitävää maisemaa,
huomaamme mitä se on vailla.
Sydämiimme kirjoitettu
jossakin on paikka
missä emme ole mitään vailla
missä sydän ei ole enää levoton
ja sielu on vihdoin kotonaan
13. luukku
Jos voisit palata menneeseen
Jos voisit korjata erehdyksesi,
tehdä jotain toisin.
Ethän silloin tietäisi mitä on olla ihminen.
14. luukku
Vasta kun on jäähyväisten aika
löydämme kadotetut sanat,
vaikka niiden aika ja paikka ovat jo haalistuneet
Me kuljemme läpi elämän
kätkien sen mitä tunnemme,
jättäen sanomatta sen mitä pitäisi sanoa
Ajattelemme: Huomenna
ja unohdamme että tämä hetki on olemassa vain kerran
Uskallathan sinä tarttua siihen...
15. luukku
Ihmiset, joilla on suuri sydän, ovat heitä,
joiden sielu oli aina avoinna.
16. luukku
Jos minun taakkani on liian raskas kannettavaksi,
sinä kutsut minut luoksesi
Lasken pään sinun kädellesi
Ja aamun sarastaessa huomaan että selvisin.
17. luukku
Jokainen elämä on kertomus,
osa suurempaa tarinaa,
joka on valmis luettavaksi vasta kun hyväksymme toisemme.
18. luukku
He, jotka vastoinkäymisten jälkeenkin
uskaltavat kohottaa katseensa ja katsoa elämää silmiin,
saavat kulkea tien onnellisten puolta.