Monet ihmiset pitävät hiljaisuutta ahdistavana toimettomuuden tilana. Tämä johtuu usein siitä, että kyseiset ihmiset ovat kokeneet vain hiljaisuuden pintakerroksen. Hiljaisuus on kuitenkin moniulotteinen.
Meri rauhoittuu, kun tuuli tyyntyy. Mieli selkiytyy, kun ihminen hiljentyy. Meren tyyntymisen myötä voimme nähdä sen kätkemän elämän rikkauden. Mielen selkiytymisen myötä voimme päästä yhteyteen alitajunnan kätköksissä olevan sielun loiston kanssa. Hiljaisuudesta alkaa mielen selkiytyminen.
Maailmassa ei ole yhtään täysin hiljaista paikkaa. Kaikesta syntyy ääni, mutta usein se on niin hiljainen, että emme kuule tai halua kuulla sitä. Osan mielestä täydellinen hiljaisuus olisi pelottavaa, mutta osalle se olisi turvapaikka maailmalta.
Sanomisesta on sanottu lähes kaikki mahdollinen, mutta hiljaisuudesta puhutaan harvoin. Yksinkertaisimmillaan hiljaisuus on äänien tai aistiärsykkeiden puuttumista, mutta sisäisenä kokemuksena hiljaisuus saattaa yhtä hyvin olla ahdistavaa tyhjyyttä kuin kokonaisuuden täydellistä ymmärrystä.
Hyvä hiljaisuus on tila, jossa kuuluvat elämän äänet, mutta poissa ovat häly, turhat ärsykkeet ja oma kiire