Meitä ohjeistettiin, että kyseessä on ainakin paikallisten asukkaiden mielestä erittäin surullinen paikka, joten paikkaan tuli suhtautua asiaan kuuluvalla vakavuudella. Riemusta hyppelyä, kikattelua ja muuta rajatonta riemua ei paikanpäällä kovin hyvällä katsottaisi.
Toiset 4000 ihmistä tekevät erilaisia muita töitä, tukien näiden voimalatyöntekijöiden työtä. Työntekijöillä on paljon vapaa-aikaa, koska voimalassa on lyhyet työvuorot. Sisällä olevat työskentelevät kerrallaan 2 minuuttia, ja ulkona olevat tehtävästä ja työn sijainnista riippuen joko 20 minuuttia tai 40 minuuttia. Sen jälkeen pitää tulla Tšernobyliin, odottaa junaa tai bussia, mennä kotiin, ja tulla seuraavana päivänä uudestaan töihin. Kuukausipalkka Tšernobylissä työskentelevillä on aivan samaa luokkaa mitä Ukrainassa muutoinkin, ainoastaan työajat ovat lyhyet.
Ohitettuamme keskeneräiset viidennen ja kuudennen reaktorin saavuimme rautatiesillalle, josta oppaamme heitti altaassa oleville kaloille leipää. Sillalla kuvaaminen oli kielletty, ja opas varmistikin että poistuessamme bussista jokainen oli jättänyt kameransa bussin penkille. Joku joukostamme jo ihmettelikin, että onko altaassa mutanttikaloja. Kalat olivat todella isoja, isoimmat monnit olivat ihmistä suurempia, ehkä 2-3 metrisiä, ja niitä oli todella paljon, mutta eivät ne mielestäni kovin erikoisilta näyttäneet. Kummalliselta tuntuneen kalojen kuvauskiellon lisäksi valokuvaaminen oli kiellettyä kaikilla tarkastuspisteillä, mutta muuten alueella sai valokuvata aivan vapaasti.