IRC-Galleria

Huomenna onkin sitten kulunut kaksi vuotta meidän häistä...saa nähdä mitä ihanaa se Kari on hankkinut mulle (tää on vinkki). Jotenkin tuntuu, että aika on mennyt älynopeasti, vaikka nytkin aika menee tosi hitaasti. Koko ajan seurailen kelloa ja pohdin, että kohta pitää taas vissiin imettää, vaikka ei tuo Arttu mitään kellon mukaan syö...se syö lähes koko ajan tai sitten se haluaa olla olkapäällä. Mut kyl Arttu on tosi söde ja tuntuu, että siihen kiintyy joka päivä vähän enemmän...melkein huolestuttaa...kohta me ollaan varmaan yhtä, eikä koskaan erota. Eikös pojat viihdy nykyään muutenkin pidempään kotona, jossa on "ilmaista" asua, ruokaa aina saatavilla, vaatteet puhtaita ja nopea netti käytössä...uh, taidan olla jo vähän väsy, kun tällaisia kirjoittelen.