IRC-Galleria

Piti vielä laittaa kuva näistäkin, kun viime viikolla tein muka vauvalle pipon ja lapaset. Pipo mahtuu mun päähän oikein hyvin ja lapaset menee vauvalle myös vuosia, kun niistäkin tuli isot. Täytyy vähän harjoitella tuota neulomista ja ehkä neulontaan ei myöskään sovellu samat säännöt kuin kokkaamiseen eli että voisi vähän "säveltää" sinne päin. Täytyy varmaan etsiä jotkut ohjeet ensi kertaa varten...

Niin, siis ei ole mitään uutta tietoa :-) vauveli on masussa, vähän väliä supistaa muttei riittävästi ja äidin kärsivällisyys on koetuksella. Toisaalta ihan hyvä, koska en ole kovin kärsivällinen tyyppi ja voin tässä harjoittaa tätäkin ominaisuutta. Yleensä jos päätän jotain, teen sen saman tien...no, näköjään löytyy poikkeuksia: synnyttämään ei voi vaan päättää lähteä, vaan siihen tarvitaan jotain...niin en tiedä mitä.

Tänään olen sitten pessyt pyykkiä, vähän imuroinut, ostanut uuden puhdistuskennon ilmanpuhdistimeen, leiponut porkkanasämpylöitä, lukenut Kaari Utriota, nukkunut ja pessyt jääkaapin (se kannattaisi vissiin useamminkin, koska sieltä löytyi kaikkea vanhaa ja mm. kaksi avattua pulloa soijaa, jonka piti jo olla loppunut).

Päivän vinkki: juo herkullinen kermalikööri niin pian kuin mahdollista, koska ei voi tietää, milloin tulee tilanne, jolloin et voikaan sitä juoda ja vanhentuneen liköörin poiskaataminen ottaa kaaliin...

Oon ollut nyt viisi viikkoa mammalomalla ja jokaiselle päivälle olen kehitellyt jonkin menon tai jutun, joka pitää tehdä. Huomiselle on merkintä, että pitää neuloa vauvalle toinen lapanen (ekasta tuli muuten ihan liian iso ja se näyttää muutenkin pipolta). Lisäksi pitää käydä jätskillä rannassa, jos on aurinkoinen sää. Perjantaille on merkintä: synnytä. Ensi viikolle ei sitten olekaan mitään merkintöjä, koska elämän piti "loppua" perjantaihin. Tänään neuvolatäti sanoi kuitenkin, että se vauva ei välttämättä synny laskettuna aikana, joten kait sitä pitää kehitellä ensi viikollekin jotain ohjelmaa.

Päätin, että neulominen saa jäädä vähäksi aikaa ja lähdin kirjastoon etsimään Venäjän alkeet -opusta, jonka tahdissa voisi myös toistella sanoja. Harmistuksekseni kirjasto ei elänytkään vielä tätä päivää, koska sieltä löytyi vain c-kasetteja. Eikä meillä tietty ole mitään c-kasettisoitinta. No, lainasin sitten Kaari Utrion romaanin Vaskilintu...saa nähdä, miten pitkälle ehdin lukea.

Hain tänään myös postista käytettyjä kestovaippoja, jotka vaikuttaa ihan ok:ilta. Saa nähdä, miten tuo kestovaippoilu lähtee käyntiin sitten aikanaan. Täytyy psyykata itseään oikein kunnolla, kun kaikki hokee, että oon hullu...no, mut eikös kaikki raskaana olevat ole vähän pihalla?

No nyt pitäisi riittää villahousut vähäx aikaa tai ainakin Karin mielestä. Ehkä on parempi käyttää energiaa vaihteeksi johonkin muuhunkin. Sisko neuloi 1,5 villahousua ja itse tuli tehtyä 4,5 villahousua.

Kaikki olisi nyt valmista, mutta vauveli tykkää asustaa ilmeisesti mun masusta. Oon kyllä kertonut sille, ettei sinne voi jäädä loputtomiin.

Tänään muuten törmäsin yhteen tyttöön, joka oli samassa perhevalmennuksessa. Oli saanut lapsensa 6 päivää sitten ja synnytys oli mennyt hyvin. Ilmeisesti aina sanotaan, että synnytys meni hyvin, vaikka sitten kun tenttailin kaikenlaista niin selvisi, että puudutusta ei ehditty antaa ja vauvaa oli pitänyt puskea ulos 2 tuntia (yleensä ponnistuvaihe on kait about puol tuntia). No, nyt meen tekee sinappia...

Varoituksen sana kaikille naisille, jotka aikoo joskus hankkia vauvoja: ihan raskauden loppuvaiheessa alkaa törkeesti tehdä mieli neuloa tulevalle vauvelille villahousut. Ei auta, vaikka ei yhtään muistaisi miten neuloa, koska aina voi kysyä siskolta tai googlettaa, miten se oikea tai nurjasilmukka tehtiin. Mä sainkin nyt ekat housut valmiiksi ja vielä toiset pitää viimeistellä.

Tällaista tää on. Ensin luulet, että sä et ainakaan sekoa raskausaikana sillai kuin muut. Totuus on kuitenkin, että kaikki sekoaa ennemmin tai myöhemmin. Onneksi se on kuulemma ohimenevää eikä pysyviä jälkiä yleensä jää (paitsi tässä tapauksessa nämä villahousut, joita se vauva ei välttämättä edes tykkää pitää jalassa, jos ne vaikka kutiaa).

On tämä vähän tällaista jännittävää odottelua. Yritän kirjoittaa yhtä konferenssipaperia, mutta ajatukset harhailevat milloin jalkojaan ojentelevassa vauvassa, milloin tämän viikon "ohjelman" suunnittelussa ja milloin jossain tulevaisuudessa jne.

Lisäksi pitää vähän väliä käydä katsomassa, että onko kukaan kommentoinut mitään galleriaan. No, yleensä ei ole, joten en varmaan osaa käyttää tätä vielä. Ehkä kaikki on vaan töissä, eikä ehdi kommentoimaan tänne tai fäsäriin.

En mä yleensä edes pidä mitään päiväkirjaa, joten kait tämäkin on "niiden" hormonien syytä, että tässä näpyttelen tällaista turhaa...toisaalta tämä on aika terapeuttista puuhaa: tuntuu, että tekee jotain hyödyllistä, vaikka oikeasti ei teekään :-)

Nyt loppu! Pakko ryhdistäytyä ja mennä laittamaan kotia eli tyhjentää tiskikone.