IRC-Galleria

Satu

Lohikäärmeen selässä liidän,
kiidän yli Tuonelan veen.

Sen kynnet kun kalahtaa kallioon,
pois kyydistä äkkiä meen.

Näin, luolaansa möristen käy,
ei muuta kuin häntä vain näy.

Perässä hitaasti astelen,
selkää sen sormilla hivelen.

Katsahtaa mua ja nukahtaa taas,
aarteensa päällä suomunsa hohtaa.

Olin nukkumaan päin,
kun sen ovella näin.
Painajaiseksi ensin sitä luulin,
siluettinsa lähestyi vain.

Prinssi miekkansa kohottaa,
sanatta melkein kuin naurahtaa.

Sen terävä kärki kun lävistää mun,
ystäväin herää,
alkaa sodan julistetun.

Ei tehonnut miekka teräksinen,
kiveen iskee sen eleettä,
värähtäen.

Tais olla viilto se viimeinen,
pojan veri virtaa jo pysähtyen.

Prinsessan kuuli henkäisseen,
oli pisto osunnut sydämmeen.

Tähän uneen ei autakaan,
suudelma ei.
Hautaan se suutelijankin vain vei.

Tuli prinsessa ikiuninen,
veri prinssin tietää sen.

Tuli Valtiatar Tuonelan veen,
ystävänsä kuihtuu kadotukseen.

((Joo vittu älkää välittäkö, nolottaa laittaa tää tänne mut laitampa kuitenkin. ihan vaa kiusatakseni itteeni.... muhahaaa))