Seitsemännen auringon aamuna
alla näiden lukemattomien halojen
takana taivaita hipovien talojen
Meri nousee edessämme
meitä sitoo sanomaton lupaus
josta me puhutaan vain vaieten
Kuinka kauan sä annat noiden aamujen sulle koittaa
ja kuinka kauan ennen kuin annat oikean elämän voittaa
Vielä jonakin päivänä sinäkin myönnät itselles, on kaikki mennyt pieleen
Vielä jonakin päivänä sinäkin hautaat mustat sydämet syvälle mieleen
mut sä oot mitä oot, et sille mitään voi ellet tee elämällesi jotain
ettei tarvii huutaa yksinään et missä rakkaus
Ovat niityt vehreämmät siellä missä käsi kädessä taas kuljetaan
hopeisen pellon reunalla silmämme jo suljetaan
Kuinka kauan sä aiot omaa elämääsi estää
ja kuinka kauan sä aiot ilman oikeaa rakkautta kestää
Vielä jonakin päivänä sinäkin myönnät itselles, on kaikki mennyt pieleen
Vielä jonakin päivänä sinäkin hautaat mustat sydämet syvälle mieleen
mut sä oot mitä oot, et sille mitään voi ellet tee elämällesi jotain
ettei tarvii huutaa yksinään et missä rakkaus
Anna mun mennä, älä päästä irti
ota musta kiinni, älä koske minuun
anna mun mennä, älä päästä irti
älä koske minuun, ota mut syliisi
Vielä jonakin päivänä…