Aina joskus toivon, että minulla olisi mp3-soitin, jotta voisin nauttia lenkkeilynkin ohessa musiikista,
mutta sitten jäisin paitsi hauskoista sattumuksista..
Ensinnäkin lenkillä ollessani ihmettelen aina sitä, kuinka tuntemattomat tyypit tervehtii mua.
Siis tapaukset, joiden nimiä en tiedä, mutta joiden kuitenkin olen muutamia kertoja nähnyt
tulevan vastaan. Siis aletaanko tuntemattomiakin ihmisiä tervehtiä, kun hänet on tarpeeksi
monta kertaa nähnyt?!
Niin ja säikähdin ehkä taas hieman, kun lenkillä ollessani iso rekka-auto ajoi ohitseni valtatiellä (ja selvennökseksi sanottakoon, että minä olin kävelytiellä) ja sit yhtäkkiä rekka tööttäsi,
ja sen matkustaja nosti mulle kättään tervehdyksenä! Katsoin ehkä tyyppiä hieman ihmeissäni.
Mistä alkaen rekkojen tyypit on alkaneet heiluttamaan tuntemattomille?! Ja tämän jälkeen aloin tietysti pohtia tunnenko ketään rekkamiestä xD.. niinpä niin..
Ja sitten vielä kaiken lisäksi paikalliset pultsarit oli aloittaneet juomiensa kumoamisen kurkusta alas tavallista aikaisemmin iltapäivästä ja kun kuljin ohi niin he intoutuivat aloittamaan laulannan: "Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Hänt' ihana enkeli kotihin vie. Niin pitkä on matka, ei kotia näy, vaan ihana enkeli vieressä käy.."
Ja tämä sai minut ehkä pikkasen hymyilemään
..veisasivat vielä varsin nuotilleen!Ja kun vasta olin itsekin kuunnellut hengellistä tilkkutäkkialbumia niin en voinut kuin ihmetellä huvittavaa yhteensattumaa. Ja sit vielä kun PMMP on esittänyt kyseistä veisua keikallaan, niin ajattelin et tuon on pakko olla merkki. Tämä tyttö päättikin sit lähteä keskiviikkona JKL:ään, vaikka meinäsin jo luopua reissusta. Uskon merkkeihin. Kiitos pultsarit! En osaa itse tehdä päätöksiä, vaan jonkun pitää antaa mulle merkki oikeaan suuntaan :D.
"kaikkein monimutkaisemmatkin ongelmat ovat pohjimmiltaan yksinkertaisia"