IRC-Galleria

Rauhaisaa iltaa :).
Sytyttelin kynttilöitä ja olin käräyttää hiukseni tulitikun kanssa xD.
Muistankin miten pelkäsin pienenä aivan älyttömästi tulta ja kieltäydyin menemästä
kirkossa sytyttää jotain kynttilää. Meni muuten kauan et pääsin tästä tuli -pelostani eroon ja
tää tapahtui oikeastaan vasta duunin myötä.
Mun piti joskus duunissa sytyttää about yli 50 pöytäkynttilää palamaan (olin ihan kauhuissani), mutta enhän mä voinut mitenkään sanoa et "sori mut mä en oo koskaan pystynyt sytyttää kynttilöitä xD"
Mä sit sytytin ne kynttilät. Mikä suoritus. Kai se sit auttoi.
Mutta kyllä mä vielä reilun vuoden välttelin kynttilöiden kanssa leikkimistä eri syihin vedoten.
Ja nyt mä olen sit ihminen joka omistaa sen sytkärinkin (ette arvaa miten paljon sen käyttäminen vaati xDD). Mutta tosiaan peloistakin pääsee eroon. Ja uskalsin vielä kertoa tän naurettavan edesmenneen pelkoni täällä. Wuhuu.

Mä voisin haluta olla ihana, sivistynyt ja myötätuntoinen ihminen. Tuli vaan mieleen kun kuulin
noi kolme sanaa samassa lauseessa. *maistelee sanoja*.
Tai ehkä toi sivistynyt ei vaan sovi muhun x). Ja millainen ihminen on sit sivistynyt.
Yleensä sivistyneen ihmiseen katsotaan olevan lukenut, korrekti käytökseltään ja muutenkin fiksuja puhuva. Ehkä mä en sittenkään haluaisi olla sivistynyt ihminen. Kohteliaisuus on ehkä asia erikseen!
Viimeisin kokemani kohteliaisuus oli se, kun eräs mieshenkilö aukaisi mulle junassa oven.
Tyyliin "naiset ensin". Ihanaa. Kohteliaat käytöstavat kunniaan.
Milloinhan mä olen itse viimeksi ollut kohtelias. Hhmm. Kauheeta et joutuu miettimään.
Ai niin eilen olin mielestäni kohtelias, kun käytin "kiitos paljon" -fraasia aika paljon.
Kiittäminen kohteliasta, mutta mitään kohteliasta elettä en sinänsä ole kyllä aikoihin tehnyt :O.

Mä olen riippuvainen ihminen.
Mä olen yleisesti ottaen rutiineista riippuvainen. Inhoan, jos jokin asia sotkee mun rutiineja.
Multa pitää lisäksi löytyä aina kurkkupastilleja! Muuten päiväni on huono ja kohta se on, sillä vetelen viimeistä kurkkupastillirasiaa x).
Aamuni ei myöskään ala hyvin, jos en saa appelsiinimehuani (kahvin korvike).
Ainakin kaksi asiaa, joista olen järkyttävän riippuvainen.
Musiikki on ehkä sitten se kolmas konkreettinen asia.
Mä tahdon kuunnella ja kokea musiikin. Olen riippuvainen keikoista, ihan liian riippuvainen.
En pysty vieroittaa itseäni, johtunee kai siitä etten edes halua.
Tuntuu, että elämä olisi vallan tyhjää, jos ei olisi asioita joihin voisi turvautua.
Mä en vaan osaa luopua mistään.

Fiksaatiot, ne on outoja. Yhtä outoa kuin se et joku ihminen ei ole ollut koskaan junassa tässä maassa, jossa junia varsin hyvin kulkee. Missä sellainen ihminen on elänyt?.Tynnyrissä?

Mä en osaa selittää fiksaatioitani. Moni onkin ihmetellyt niitä. Olen huvittava ihminen.
Jotku ovat kyllä vallan ohimeneviäkin, kuten vuoden pari kestänyt järkky mäkihyppyfiksaatio taikka pikemminkin mäkihyppääjäfiksaatio x). Voisin tosin näin mäkikisojen alla mennäkin
fiilistelee vanhaa fiksaatiotani. Mutta jäisinköhän taas koukkuun..Hhmm.
Yleensä fiksaationi vielä sattuu olee sellaisia et mun on päästävä toteuttaa niitä hinnalla millä hyvänsä x).
Mulla on kai lähinnä outoja miesfiksaatioita, joita kukaan ei ymmärrä.


"Jos näyttää siltä, että kaikki menee hyvin, olet varmasti unohtanut jotain"