Mä tein sen taas,
mä olen niiiiin taitava siinä.
Mä osaan suututtaa ihmiset ympärilläni.
Mä olen siitä pahoillani. Hieman,
mutta minkäs ihminen luonteelleen voi.
Mun pitäis varmaan kirjoittaa tähän joku
tosi vetoava anteeksipyyntö, mutta en mä oikein pysty siihen,
koska mulla on hieman huono fiilis ja ajatukset sekavat.
Mieleni on muuttuva ja tiedän ettei mua kestetä sen vuoksi.
Mä en ehkä tajua loukanneeni tai ainakaan tarkoitukseni
ei ollut loukata.
Niin, mä en osaa edes pyytää anteeksi,
koska teen sitä niin harvoin ja
koska mä en oikein tiedä mitä mä pyytäisin anteeksi..
Anteeksi, että en jaksa koko ajan reissata.
Missä sinä olit, kun minä olin jo siellä? Niinpä.
Anteeksi, että musiikkimakumme eivät enää mene yksiin.
Anteeksi rahattomuuteni ja innottumuuteni viikonlopun suhteen.
Anteeksi ylitsepääsemättömien esteiden vuoksi.
Anteeksi, että olen vain itsekeskeinen minä.
Viimein sinäkin sen sit huomasit. Siinä menikin vallan kauan.
Selittely sucks.
Toisaalta koen, että minun ei tarvitse selittää yhtään mitään.
Mä en ole kenellekään velkaa mtn.
Ja elämäsi tuskin kaatuu tuohon yhteen päivään.
Jos kaatuu niin myötätuntoa ei ainakaan täältä tipu.
Olen huvittunut.
"kadotetut sielut mukanaan ne vie mut.."