Vanheneminen on kyllä aina hieman ahdistava asia.
Jostain syystä pieni osa minusta haluaisi olla vaikkapa se 12-vuotias tyttö, joka aina innolla odotti sitä suurta päivää jolloin sai puhaltaa kakusta ne kynttilät.
En mä halua kasvaa aikuiseksi. Jotenkin sitä vaan alkaa miettii mihin tää kaikki aika on menny, mihin on tullut ”tuhlattua” vuodet. No positiivista ainakin vielä se, että ei tarvitse sentään stressata ulkonäön rapistumisesta, mä stressaan ainoastaan niistä odotuksista mitä mulle asetetaan iän perusteella. Haluaisin yleensä näyttää vastuullisille jutuille vaikka sitä kaunista sormimerkkiä, heh.
Mä en oo varmaankaan juhlinut suuremmin synttäreitäni sitten jonku 15-16 ikävuoden jälkeen. Ehkä joskus 21v syndejä tuli käytyä juhlistamassa ystin kaa baarissa silleen etukäteen ja hyvin hillitysti. Muuta merkittävää en muista. Mä oon kai vähän tylsä ihminen,
joka pitää omaa vanhenemista vaan huonona juttuna, vaikka pitäisi ajatella et nainenhan on kuin viini eli vaan paranee vanhetessaan.
Jeps, koetan oppia iloitsemaan tulevista synttäreistä. Ikäkriiseilen sit vaikka seitsemän vuoden päästä seuraavan kerran.
"Jos ihminen elää muistojensa parissa, hän vanhenee,
jos hän elää tulevaisuuden suunnitelmien parissa, hän pysyy nuorena"
^^
ehkä mulla ei sittenkään ole vielä huolta..tai ehkä fifti-fifti.