Makoilin riippumatossa ja kuuntelin samalla matkaradiota.
Nuokuin ja nautin silmät kiinni auringosta.
No avasin sit silmäni ja päätin silmäillä ympärilleni..huomasin kauhukseni,
että mua lähestyi joku tumma ja kiemurteleva..siristelin nähdäkseni paremmin,
ja iik, se oli käärme!!!
Teki mieli kiljua. Se todellakin lähestyi ja lähestyi hyvin nopeasti!!
Olin silleen: "ei voi olla totta, meidän pihassa on kyykäärme!
Pääsin matosta onneksi nopeasti pois ja kiiruhdin terassille turvaan.
Vähänkö kuitenkin läheltäpiti tilanne, sillä olin vielä avojaloin!
Jos oisin ollu yhtään enemmän paniikissa, niin oisin takuulla sotkeentunut
riippumattoon ja saanut kyyn kimppuuni.
Terassilta sit katselin, kun kyy jäi väijymään riippumaton luo. Siis ihan hirveetä!
Eikä tietenkään ollut ketään kotona, et joku ois voinu tappaa sen. Minähän EN mene
käärmeen lähellekään! Nyt on kyllä inhottava fiilis, kun tietää et se voi olla
jossain lähistöllä. Loppui muuten tähän mun löhöily riippumatossa!
Tai yleensäkin avojaloin hipsiminen. Argh, haluan sittenkin takas kaupunkiin!
Tyyliin täällähän voi kuolla keskellä kirkasta kesäpäivää ja kesken haaveilun.
Hirveetä!
Houkuttelikohan mun musiikki sen paikalle..Voi kamaluus.
Nyt tosiaan siis taas muistin sen miksi inhoan kesää!!
Kaikki ötökät, ampiaiset ja jopa KÄÄRMEET käy mun kimppuuni.
Pysyttelen koko loppukesän sisätiloissa minimoiden riskit saada käärmeen tai
ampiaisen pisto, yeah right x).
No kesä ei ole normikesä, jos et törmää 2-4 elävään tai kuolleeseen käärmeeseen..