IRC-Galleria

rollari#blogcomments <-- Jatkoa siis tälle.

Hypähtelin rappukäytävää pitkin ulospäin kuin keiju kesäisellä niityllä kunnes kulman takaa eteeni törmäsi paidaton, hikeä tihkuva, jopa minun näkökannaltani inhottava otus. Pyyhin käsiäni hänen
hiestään, otus tuijotti minua suurilla lapsenmielisillä, joskin humaltuneilla silmillään, ja minä tuijotin takaisin. Tilanne alkoi haiskahtaa jo hieman homoeroottiselta kun yhtäkkiä tuo järkäle
kysäisi kimellä äänellään: "Maistuisiko paukku? Minä tarjoan!" Ilmaisesta viinastahan en ikinä kieltäydy, ja otin tälläkin kertaa tarjouksen vastaan.

Kuljin tämän ison possun perässä raput ylös, melkein naapuriasuntooni. Otus väänsi kaivoi avaimen taskustaan ja avasi oven. Sisältä kantautui haju johon yleensä törmää sikaloissa, kanaloissa, tunkiolla, missä tahansa muualla kuin kerrostaloasunnossa. Kävelin nenääni pidellen eteenpäin, en uskaltanut ottaa kenkiä pois. Keskityin vain katsomaan eteenpäin ja näinollen kompastuin lattialla lojuneeseen lihavaan koiraan ja lensin turvalleni tahmaiselle lattialle.
"Älä kiusaa Elmeriä!!" Otus karjaisi aivan erilaisella äänellä kuin mitä hänellä oli enemmin ollut.
Pelästyin, nousin ylös ja pahoittelin. Olin melko varma että piski on sitäpaitsi kuollut. Istuin sohvatuolille, kaivoin vaivihkaa persvakoani ja odottelin läskin lupaamaa paukkua...

Paukun tekemisessä kesti hetki ja aloin jo tottua hajuun. Se ei pistänyt enää aivoihin asti läheskään niin paljon kuin sisääntullessa. Otus valui läähättäen keittiöstä kaksi puolen litran muovista tuoppia täynnä vihreää nestettä käsissään, ojensi minulle toisen ja esitteli itsensä Akuksi. "Mua voit sanoa miksi haluat, kultaseni" -sanoin ja vinkkasin silmää, olettaen että vitsini ymmärrettäisiin, mutta ilmeisesti tuolle otukselle, jonka nyt tunnemme nimellä Aku, oli suotu yhtä paljon älyn lahjoja kuin ulkokuoren kauneutta. "Jii. Niin sillä nimellä mua oikeesti kutsutaan, älä nyt ymmärrä väärin..." Ilmassa oli selittelyn makua ja yritin rikkoa ilmapiirin kysymällä mitä juoma sisältää hujauttamalla samassa puolet siitä suoraan kurkkuuni.
"Ysikutosta pirtua ja vähä mehua väriksi" Aku kehaisi reseptiään hymy korvissa asti. Makuhermoni taisivat hujahtaa tuon värkin mukana mahaan asti, sillä kyllä se aika tulista lientä oli. Haukoin hetken henkeäni ennenkuin sain sanottua sanaakaan. Oikeastaan tilanteeseen ei ollutkaan mitään järkevää sanottavaa. Ei kauniita eikä rumia sanoja. Käsinkosketeltavan hajun keskellä me istuimme ja nautimme elämästä. Minä ja uusi ystäväni Aku.

Aku asetteli valtavan perseensä sohvalle ja avasi television, joka ilmiselvästi oli peruja mummon mummolta, ajalta ennen televisiota. Videot olivat uudemmat, ehkä 80-luvulta, puoliksi vielä tehtaan muoveissa. Kuinka ollakaan Aku laittoi videoistaan pyörimaan irstasta, likaista, karvaista saksalaista pornoa ja hihitteli lapsenäänellään. Hörpin varovasti "drinkkiäni" ja yritin aloittaa keskustelua: "Aika iso pillu" -Sanoin ja hymyilin. Aku kihahti hysteeriseen nauruun, kääntyi tuijottamaan minua suuri hymy naamallaan, hiki otsalta valuen ja totesi "Pillu."
Tuijotimme hetken taasen toisiamme ja aloin tuntea oloni jollain oudolla tavalla typeräksi istuessani tämän vammaisen läskin asunnossa, juomassa melkein raakaa pirtua kakkapornon laukatessa taustalla kuin villiori yössä. Otin vielä muutaman miehekkään hörpyn jonka pystyin, ja sanoin meneväni vessaan. Sujahdin kuitenkin minkin lailla ohi koiran, jonka huomasin liikahtaneen ja olevan sittenkin elossa, ulko-ovea kohden ja rappuun. Loikin ulos asti ja ilmeisesti raitis ilma teki tepposensa. Oksensin rapun oven eteen. Mummot tuijottivat vieressä olevalta penkiltä ilkeästi. Suu puoliksi oksennusta täynnä sain huudettua vain jotain epämääräistä mutinaa tyyliin: "Muori sgöybä kulli ime shatana!!!" Siinähän sitä elämän totuutta taas tuli.

Lähdin kävelemään eteenpäin ja päätin karistaa äskeiset tapahtumat mielestäni. Syljeskelin limaa ja horjahtelin jonkin verran puolelta toiselle. Örkin pirtu oli tehnyt tehtävänsä. Nälätti. Vanhan suunnistajan taidoillani ohjasin itseni läheisimpään Siwaan josta ostin aamiaisen perustarpeet: Mikropitsan, raejuustoa, purkillisen rasvatonta piimää ja sixpäkin kaljaa. Tapani mukaan lirkuttelin kassaneidille ja pyysin nauttimaan näitä herkkuja kanssani, mutta kuulemma haisin liian pahalta. Kerroin olevani juuri tulossa töistä kaatopaikalta ja valittelin etten ollut ehtinyt vaihtaa vaatteita, muttei dooris suostunut vieläkään lähtemään mukaan. Maksoin, haukuin ämmän hutsuksi ja potkin tieni ulos. Pelikoneeseen täytyi tietysti laittaa muutama kolikko.

Käveltyäni joitakin satoja metrejä istahdin puistonpenkille hörppimään piimää ja syömään raejuustolla maustettua jauhelihapitsaa. Kuuntelin linnunlaulua, katselin ohikulkevia ihmisiä ja mietin että mitähän Aku tekee tällä hetkellä. Hetken mietittyäni katsoin raejuustoa ja syöminen alkoi tuntua inhottavalta. Heitin loput pitsasta puluille ja hörppäsin piimää kunnon kulauksen. Tämä päätyi myös suun kautta rinnuksilleni mielikuvituksen taas hypättyä aivan väärälle polulle.

Päätin siirtyä keskioluen pariin. Ensimmäinen olut aina päkin kuoren repeämisen äänestä kliimaksiin eli kylmän kaljan kurkkuun valumiseen on vaiherikas asia. En menettänyt noista vaihesta yhtäkään, mutta heti tuon ensimmäisen hörpyn jälkeen takaani kuului ääni:
"Moi, pystytsä tarjoon bissen?" Joku korkeintaan 16-kesäinen pikkutyttö katsoi kiimaisilla silmillään minua, tai kaljaani, ja toisti kysymyksen. "En helvetissä, menkää ostamaan omat kaljanne saatana!" Sanoin pelästyneellä äänellä. "Mut me voitais antaa sulle siitä hyvästä jotain..." Tytön vieressä seisova kaveri sanoi ja heilautti hiuksiaan. Mitä jotain, mietin mielessäni. Rahaa? Ruokaa? Kumpaakaan en tarvinnut. Syöminen etoi ja rahaa oli tipahtanut sossusta eilen ihan sievoinen summa. Voisiko ne tarkoittaa... Ei... Nehän on niin nuoria...
Kauhistuin, että entä jos nuo neitsyet yrittävät sittenkin tunkeutua hipiälleni. Nappasin Siwan
kassin kainalooni ja lähdin juoksemaan puiston toiseen päähän. Juoksin kunnes hengästyin ja
oli pakko pysähtyä, eli noin 23 ja puoli metriä. Tytöt seisoivat hölmistyneen näköisenä samassa paikassa josta pinkaisin gepardin lailla juoksuun, katsoivat minua ja lähtivät kävelemään pois.
Mietin mahdollisuuksia. Mitä olisi voinut tapahtua ja vasta sitten todella tajusin mitä todella olisi
voinut tapahtua!!! Läskin pirtu oli ilmeisesti pistänyt aivoni toimimaan käänteisellä tavalla. Yritin vielä huudella perään, mutta turhaan. Ne olivat menneet. Samoin kuin viimeiset haaveeni teinipanosta.

Istuttuani maassa intiaaniasennossa noin tunnin verran, olueni loppuivat. väänähtelin ylös, kusaisin puun juureen, hyräilin jääkärin marssia ja vilkuilin ympärilleni. Näin kuinka joku poika kaahasi läheisen kioskin pihaan viritetyllä PV-Suzukillaan ja tallusteli sisään. En voinut estää himojani. Ravistelin heppini, lähdin pikakävelyä mopoa kohden samalla vetäen vetoketjua kiinni. Jouduin siis tekemään kaksi asiaa kerralla, koska aikaa ei ollut hukattavaksi. Istuin mopedin päälle, heitin kypärän helvettiin ja polkaisin vehkeen käyntiin. Se ärjähti hienosti ja kaksitahtibensiinin haju täytti sieraimeni. Voi tuota nostalgian tuoksua! Painoin vaihteen silmään ja päräytin keulien eteenpäin. Poika juoksi ulos kioskista ja huudi perääni. Myöhäistä. Suitsan omistaja oli jo vaihtunut. Kurvaillessani kylärinkiä ja muistellessani vanhoja hyviä aikoja, jostain pusikosta ulvahti sireenien ääni ja kyttäauto kaarsi perääni. "Ja paskat!" Sanoin ääneen ja päätin että minähän en ainakaan ilman kunnon taistelua antaudu ja väänsin hanan pohjaan. Päätin kokeilla paljonko kloppi on saanut PV:stään puristettua irti. Kurvasin hiekkatielle poliisit perässäni. Kisa voi alkaa...

Jatkoa seuraa...