Herääminen oli samanlainen kuin odotinkin. Väsytti, vitutti ja kädet tärisivät. Pakko se oli kuitenkin töihin raahautua. Sain tänään kuulla uutisista, että Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta on tänään tasan 25 vuotta. Työpäivä oli tavallisen vittumaisuuden ja tärinän lisäksi erityisen vittumainen sen tähden, että minulla oli koko ajan sellainen tunne, että jotain oleellista jäi tekemättä ennen lähtöä. Kädet vibrasivat niin paljon töissä, että kaikki varmasti tiesivät mitä oli pääsiäisenä tullut tehtyä. Sattuneesta alkoholiongelmastani johtuen, en koskaan osallistu kahvitaukoihin. En ole tuossa työssä, enkä myöskään edellisissä. Vettä juon kyllä aulassa sijaitsevassa olevasta isosta vesitankista monta kertaa päivässä. Yksi hyvä asia päivässä oli se, että kokous oli peruttu ja seuraava sitten torstaina.
Kotimatka tuli vihdoin viimein ja kaljaostoksille sitten. Nyt sitten niitä juonut ja sen sellaista. Taidan mennä nyt lukemaan ja myöhemmin nukkumaan.
Hyvää illanjatkoa!