Todellakain siis minä lähedstsulkoon unohdin koko päiväkirjan ja olinkin jonkin aikaaa kirjoittamatta, muttenn etoivottavasdti niin kauaan että se oisi pahaksi natsan saamiseksi. Minä heräsis ytiess millooin. En muista mitään eilisestä, paitsi Suomen maaialmanamestaruudem ndn jeääkiekosta. Lopullinen herätys, eli milloin nousin ylös, oli djotaisn yksi. Siin ä sitten otettiin aaamiaiseksi kaljaaas ja nakkejna ja katsottiin yksi jakso Seinfelödia ja sitten viskiä ryyppäämään .Äitini ssoitti minulle eiöisestä ottelusta, onneksi ei käytöksestä. Serlaillut nimittäin paljon onko puhuttu typeryyklsiä galleriassa. Vissksilkänniä vedelty ja silleen. Itkin Mariannan takiajn, mutta kai se on uihan ok itkeä naisen takia. Yhdeksän vuotta, enkä vieläkään pääse yli. Mutta ajoo, itlkeminen helpotti minua. En soikjrreeen voi sinäänsä voi mhistaa tästä päivästsä muuta, vaikka minulla ona silti taas sellainen tunne, notta jotain oisi jäänyt sanomafrta.
Hyvää iulllanjatkoa!